Mäkiä, enkkoja ja hermojen menetystä

Morjensta! Jos oli viime viikko yhtä ylä- ja alamäkeä, niin näköjään tämä viikko jatkuu samalla mallilla... Ja jos viime viikko vaati paljon pohdintaa ja raskaita tekoja, niin ei tämäkään viikko ilman pään höyryämistä ole käyntiin lähtenyt... Nyt on kuitenkin päätäni uuvuttanut pääsääntöisesti ihan erilaiset jutut ja olenkin tänään ilokseni ottanut ensimmäisen askeleen kohti pitkäaikaista unelmaani! :) Se on paljon työtä ja sinnikkyyttä vaativa projekti (mikäpä mulla ei olisi ;D) ja sen portaat ovat korkeat ja mutkaiset... Mutta kuten yleensä, lopussa kiitos seisoo - niin tässäkin!  Tulette varmasti kuulemaan projektista ja sen etenemisestä kyllästymiseen asti, mutta vielä on turhan aikaista asiasta tämän enenpää puhua... :) Mutta tiedättepähän, että liemeen olen itseni taas laittanut - ja ihan omasta vapaasta tahdostani! :D

Olin niin täpinöissäni tuon haaveeni alkukäynnistyksen vuoksi, että maalailin piruja seinille salille lähtiessäni, ja sanoin Nanalle, että varmaan tulossa huono treeni kun oon näin innoissani... Meillä oli Janin kanssa tekniikkatreeni, hiottiin vähän perusliikkeitä... Nonni ja perseelleenhän tuo meni! :/ Tai no, olis pitänyt mennä perseelle, vaan kun ei mennyt! :/ Argh! Siinä kun mä tein sadatta kertaa mavea väärin, eikä kyykyssäkään kehumista ollut, niin silloin mä muistin - mä niiiiiiin vihaan tekniikkatreenejä! Olen aina vihannut ja tulen aina vihaamaan! Ainakin silloin jos en opi! Ja prkle, miksen mä koskaan opi?! Miks mulle aina pitää vääntää rautalangasta, enkä siltikään opi?! No okei, vahingossa saattoi mennä oikein, mutta vain vahingossa. :/ Multa meni hermo ainakin kymmenen, ellei kakskyt kertaa! Argh! Turhauttavaa! Ärsyttävää! Inhottavaa! Masentavaa! Hermoja raastavaa! Prkele!!! 

Huh, johan pieni purkaus helpotti kummasti... ;D No, mutta penkissä mä loistin! Mä olin aivan huippu! Täydellisellä tekniikalla tein enkkoja - eikä tuntunut missään! Wau!!! Hyvä minä!!! Penkissä mä oon aina junnannu samoilla painoilla, mutta tämä kevät on ollut koko ajan pelkkää nousua ja tämä ilta oli aivan parasta! Hah, mä en ihan uskonut omiin kykyihini ja huudahdin Janille ekan punnerruksen jälkeen nauraen "näiksä!!!" :D Hitto, mä vissiin pelkäsin, että tyyppi ei huomaa lainkaan mun huippusuoritustani, vaikka vieressä koko ajan olikin! :D Oikeesti, olis kyllä voinu jonkinlaiset fanfaarit soittaa siinä mulle, olin mä vaan niin paras! ;D No, nauru ja puhe varmisti sen, että lisää painoja tankoon - ja niinhän sitten tein enkkaykkösen vielä! Mahtava päätös tuolle ei niin mukavalle tekniikkaillalle! :)

Loistavaa viikon jatkoa mulle ja sulle - ja meille kaikille! :D

- Mari :)