Jumppakärpäsen puraisemana

Heissan! Päätettiin Nitan ja Janniinan kanssa kokeilla tällä viikolla WellGo:n Jennyn jumppaa ja rullausvenyttelyä. Jumpassa en ole vuosikausiin käynyt, joten ihan mielenkiinnolla Jennyn jumppaan menin. Jokunen vuosi sitten käytiin Nitan kanssa bodycombatissa josta pidin kyllä kovasti. Se oli sopivan rajua menoa, mutta huomasin aina juoksevani kuin hirvi väärään suuntaan ja väärään aikaan. Totesin aiheuttavani monta vaaratilannetta itselleni ja kanssatovereilleni - olihan kyseessä kamppailulajien jumppaversio, joten nyrkkeily tai potku väärään suuntaan ja väärään aikaan täpötäydessä salissa olisi saattanut olla kohtalokastakin ;D Ennen kuin mitään vakavampaa ehti sattua kenellekkään, ymmärsin onneksi lopettaa  :D

Joskus reilu parikymmentä vuotta sitten (aika masentavaa muuten sanoa, että jostain aikuisiällä tapahtuneesta on kulunut reilu parikymmentä vuotta :/ ) No, mutta siis joskus 90-luvulla (en tiedä kuulostaako yhtään paremmalta) kävin tavallisessa ja stepaerobicissä. Sitkeästi kävin, vaikka siinäkin oli aina ne omat haasteensa... En sitten millään oppinut ohjelmaa, tai no...oikeastaan opin, juuri ja juuri viimeisellä kerralla - seuraavalla kerralla alettiinkin sitten taas tahkomaan uutta ohjelmaa :D. Tavallisessa aerobicissä sekoilin jalkojeni kanssa, mutta stepissä lauta kolisi ja lenteli, kun sekoilin niin ikään askelissa, käännöksissä ja hypyissä :D Jälkeenpäin ihmettelen, että koskaan ei nilkkani muljahtanut pois paikoiltaan tai sattunut jotain muuta haaveria itselleni - tai muille vieressäni steppaaville :D

Mutta tosiaankin, tällä viikolla oltiin Jennyn jumpassa maanantaina ja välineenä sekä vastuksena oli vain oma paino. Kuulostaa ehkä keveältä, mutta ei hemmetti, se oli ihan älyttömän raskasta! Miten ihmeessä se olikin niin raskasta?!? Ja kuinka helppoa se oli: kaksi minuuttia jumppaa ja kaksi minuuttia taukoa - ja vajaan puolen tunnin päästä tein kuolemaa! Whaaat!? Vain oma keho painona - tarkoittaako se kenties sitä, että mun pieni sievä keho on ihan älyttömän painava ja raskas?!!! ;D Oli kyllä huippufiilis tuon tunnin jälkeen ja ehdottomasti ensi maanataina uusiksi - silloin onkin sitten bodypumpin vuoro :).  Pidin muuten kovasti myös Jennyn tyylistä ohjata - ohjaajan merkitys korostuu varsinkin siinä kohtaa, kun tuntuu, että henki lähtee ihan just pian ;D

Syvävenyttelyssä olen käynyt monta kertaa ennenkin, mutta koskaan ennen en ole rullaillut ohjatusti. Miten ihmeessä tuo rullailu voikin aina vaan sattua niin mukavan ihanasti ja samalla tuli tehtyä taas kasvojumppakin - sen verran kipu pisti irvistämään! Rullailu pisti myös tuskanhien puskemaan päälle, pakko siinä oli vaatetustakin vähentää! Rullailun päälle rauhalliset venyttelyt saivat olon tuntumaan todella mahtavalta! :)

Ensi viikolla minulla onkin kevyt viikko, ei ehkä niinkään töiden suhteen, mutta treenien :). Pääsen myöskin pitkästä aikaa hierojalle ja onneksi hovikampaaja-Eilakin tulee taas töihin pistämään porukoiden päät siisitiksi, samalla saan minäkin väriä tähän jo monta viikkoa sitten kulahtaneeseen tupeeseeni! Aika makee viikko siis tiedossa! :)

Mukavan lumisia ja aurinkoisia talvipäiviä kaikille :)

- Mari :)

Paperin pyöritystä

Moorents! Melkosen hektistä touhua on taas työmaan puolella ollut! Tällä erää työni on ollut lähinnä paperin pyöritystä ja koneella tuhtaamista. Uusi tilapäishoitoyksikkömme Aurinkotupa aloittaa nyt viikonloppuna  toimintansa ja sitä edelsi taas monen monituista tarkastuskäyntiä, planketeiden täyttämistä ja hurjan monta sähköpostia sekä puhelinkeskustelua eri viranomaisten kanssa. Avin vaatimusten täyttäminen on aina yhtä työlästä ja aikaa vievää, vaikka kuvittelisi jo monen asian menevän vanhalla rutiinilla. No, nyt on kaikki klaarissa ja tosiaankin huomenna Aurinkotupa avaa ovensa asiakkailleen :)

Aurinkotupa toimii nyt tiloissa, joissa remontin ajan olimme evakossa. Tilat ovat siis meille tutut, asuntolatoimintaan hyväksi todistetut. Toiminta on tavallaan uudenlaista, vaikka alusta asti (kohta kymmenen vuotta) asuntolassa on vakituisten paikkojen lisäksi aina ollut muutama tilapäispaikkakin. Aurinkokulman remonttia alkaessamme suunnittelemaan, päätin, että kaikki asuntolan asiakaspaikat ovat vain vakituiseen asumiseen -  siitä tulisi vihdoinkin koti, jossa ei enää koko ajan vaihtuvat vieraat yöpyisi. Remontin valmistuessa meillä ei siis enää ollut tilapäispaikkoja lainkaan, mutta nyt, kuukauden tauon jälkeen niitä taas on! :)

Viikon treenit on sujuneet melko mukavasti, tosin painottuivat kiireiden vuoksi loppuviikkoon. Syvävenyttelyssä käytiin Nitan kanssa ja ensi maanantaina olisi tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa vuosikausiin jumpalle :) Seuraavat pari viikkoa sujuu osaltani tiiviisti asiakastyössä, joten parempi viedä treenikamat ja parsakaalit valmiiksi töihin, niin ei tarvitse sitten niiden vuoksi hötkyillä ;D

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille :)

- Mari :)

Hevosen nälkä

Voihan hevonen millaiset nälkäpäivät minua on vaivannut viikon verran! Nälkä on kurninut vatsassani ennen ja jälkeen aterioiden!  Moni sanoo syövänsä kuin hevonen, mutta itselläni on tapana sanoa, että voisin syödä hevosen - ja ison sellaisen!

Sen verran paljon ruokaa syön viisi kertaa päivässä, että ei tämän kait oikeaa nälkää pitäisi olla, mikäli on valkkua uskomista. Ja miksen uskoisi, sanoi myöskin, ettei tämä "nälkä" syömällä lähde.  Ei lähtenyt ei - kokeiltu on! En nyt ihan hevosen verran syönyt (en edes varsan), enkä mitään mättöä,  mutta hiukan jäi tässä joku päivä Markon ateria diettiannoskooksi kun napsein parit perunat ja kanansiivut siitä kuin ohimennen :/ No, tosiasiassa Marko oli vain hyvillään kun tilalle ilmestyi paketillinen nakkeja ;D

 

No, treenit on kuitenkin nälästä huolimatta kulkeneet hyvin ja pidän todella paljon uudesta ohjelmasta! :) Pidän treenijaoista, mutta pidän myös paino- ja toistotavoitteista joita ohjelmassani on nyt paljon! :) Takareisiä olen tehnyt pikkuhiljaa kovemmilla painoilla, mutta edelleen varovasti ja tunnustellen. Nitan kanssa käytiin pitkästä aikaa taas hotjoogassa, ja voi hitsi kun se on hienoa! Tosin, en muistanutkaan kuinka monessa liikkeessä siinä venyy takareisi, ja jouduin hieman himmailemaan koko ajan, kun pelkäsin, että venytän liikaa... Kun 40 asteisessa huoneessa tuo venyminen sujuu paljon helpommin kuin normaalilämmössä, niin ylivenyminen voisi olla haitallista kun tuo reisi on kuitenkin vielä toipilas. Mutta ihan hyvin on kipu treenien ja joogan jälkeen pysynyt aisoissa ja toivottavasti se olisi pian muisto vain! :)

 

 

Pakko mun oli laittaa tähän vielä pari kuvaa söpsis-raksu-Tuukasta joka on ihanan ja valloittavan hymynsä lisäksi löytänyt myös suloiset  nyrkkinsä <3

 

 

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikkoa kaikille! :)

 

- Mari :)

Mahtavaa asiakaspalvelua!

Tervehdys! Pitänee kertoa teille surkuhupaisa juttu joka minulle eilen sattui! :D Aurinkokulma sai alkuviikosta  perättömän muistutuslaskun, joten otin yhteyttä laskussa olevaan numeroon. Monen mutkan kautta sain jätettyä soittopyynnön tuotteiden edustajalle, joka minulle jonkun päivän päästä soittikin. No, meillä oli hieman näkemyseroja sopimusehdoista, joten pyysin häntä lähettämään kopion sopimusehdoista joissa lukisi asia niin kuin hänen mielestään asia on. Tähän asti myyjä oli puhunut minulle ihan asiallisesti ja asialliseen sävyyn, mutta kun pyysin lähettämään kopion, tiuskaisi hän: "Ei mulla niitä ole, senkus soitat ite toimistolle".  Sanoin ystävällisesti, että "Tämä on vähän kyllä sinunkin asias, että jos kuitenkin nyt vaan toimitat sen kopion minulle" Myyjä korotti ääntään sanoen: "Ei mulla oo tälläsiin jonnin joutaviin aikaa,  senkus soitat ite " 

 

Oho. Siinä vaiheessa aloin pälyillä ympärilleni etsien katseellani kameraa, samalla ajatellen "tän täytyy olla jokin piilokamerajuttu..." Kehuin myyjää loistavasta asiakaspalvelusta ja pyysin häneltä tuon toimiston numeroa ja samalla otin paperia ja kynän käteeni. Myyjä sanoi ivalliseen sävyyn: "Sama ku tää, mut vitonen on viimeinen numero". Hetken aikaa pyörittelin silmiäni ja kurkein taas olkani taakse, että missä pirussa ne kamerat oikein on :D 

Pyysin ystävällisesti myyjää luettelemaan numerot, jotta voisin kirjoittaa ne ylös, mutta hänen vastauksensa oli 3 kertaa "sama ku tää mut vitonen on viimeinen numero"... Kysyin, eikö hän osaa luetella numeroita yksitellen, vai mistä kiikastaa? Lopulta myyjä luetteli numerot todella nopeasti, ja palasimme monta kertaa numeroihin takaisin, jotta sain kirjoitettua numerot ylös - siis sen numerosarjan jonka viimeinen numero todellakin on vitonen :D

Kiitin taas kauniisti puhelinnumerosta ja pyysin häntä vielä kertomaan sukunimensä,  koska esitteli puhelun aluksi itsensä vain etunimellä.  "Et sä sitä tarvi" - oli ensimmäinen vastaus. Oho! Pyysin häntä kertomaan ystävällisesti sukunimensä, jotta tiedän kenen kanssa keskustelen.   " En kerro"- oli toinen vastaus. Sanoin, että asia on menossa kuluttaja-asiamiehelle, joten haluan tietää myyjän koko nimen.  "Ai kuluttaja-asiamiehelle... en muista!" - oli myyjän viimeinen vastaus. Lopulta myyjä ei enää puhunut mitään... Kiitin makke#thesukunimetön#mahtavaasiakaspalvelija#myyntityykki#ä yhteistyöstä ja loistavasta asiakaspalvelusta ja lupasin palata  mitä pikimmiten vielä asiaan! :D

Olipa aika pöyristyttävä puhelu! Olen elämäni aikana jokusessa puhelinkiistassa ollut mukana, mutta tämä puhelu oli kyllä selkeästi erilainen! :D  Muistaakseni Justus kolme vee taisi joskus vastata minulle kun kysyin nimeä " En kerro..." "En muista..." Enpä olisi ihan heti uskonut aikuisen miehen vastaavan samalla tavalla lapsen kanssa... :D Tuo myyntitykki-Makken käytös oli sitä luokkaa, että en edes voinut hermostua, kun se oli niin uskomatonta! Puhelu lähinnä huvitti minua, ja mietinkin, että kuinka pöhköjä hän vielä voisi puhua :D

No mut hei... tyyppi ei sentään lyönyt luuria korvaani! Hän oli ainoastaan hiljaa ja antoi minun lopettaa puhelun haluamallani tavalla... Melkoista asiakas on aina oikeassa - asennetta! :D Ja sekin aiheutti minulle kovasti ilon tunnetta, että tuo toimiston puhelinnumero, jonka vimppanumero oli siis muuten sama paitsi vitonen ;D - oli ihan oikea numero, josta vastasi ihan oikea ihminen! Makken toimistosihteeri ja esimiehet saivat kuulla hauskan tarinan ja Makke toivottavasti pääsee ansaitsemalleen lomalle - sen verran rankalta tuon myyntitykin työ kuulosti! :D

Ei tuo puhelu minun päivääni pilannut, ei todellakaan - pikemminkin piristi! :D Noin mahtava asiakaspalvelu jää varmasti iäksi mieleeni ja sitä on varmasti mukava muistella sata vuotiaana kiikkustuolissa :D Luulin todella jossain vaiheessa, että olen piilokamerassa ja arvatenkin hiljaa sydämessäni toivoinkin Jarpin ja muiden koffeleiden juoksevan nurkan takaa munasillaan pyytäen minua kanssaan suihkuun! :D :D :D No, ehkä ensi kerralla ;D

Oikein mukavaa ja mahtavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

 

- Mari :)

 

Alla, päällä, sivulla ja takana...

Huh huh! Nyt on paikat uuvuksissa parin päivän painimisesta... ;D Olen jälleen kerran ollut niin läheisissä ja hikisissä kontakteissa Aurinkohoitsujen kanssa, että välillä piti ihan tarkistaa oliko lähinnä oleva jalka tai käsi oma vai työkaverin... ;D Näinä parina päivänä olen ollut hoitsujen alla, päällä, sivulla ja takana... Olen vienyt työkavereita lujaa ja tullut itse viedyksi vieläkin lujempaa... ;D Kyseessä oli siis Mapa-kertaus ja kouluttajana Pekka Teini.

Eilen painimassa puolet Aurinkohoitsuista... :)

...ja tänään loput :)

Jos ei aikaisemmin ole hoitsuille selvinnyt, että pomoa ei kannata suututtaa - niin näiden päivien aikana se kyllä selvisi/muistui mieleen ihan jokaiselle! ;D

Nikolle ja Kallelle tuollaiset rajut otteet tuntuivat olevan liikaa - itkuun pillahtivat molemmat! ;D Nooh, tosiasiassa pojat saivat mentholisuihkeesta ihan pienen pienet tujaukset vaan... :D

No, kaikkihan sen arvaa, että Markon ja Nikon kanssa varsinkin painimme taas oikein riemulla - ja mä tietenkin voitin molemmat (kiits Pekka ;D)! Kyllä nyt uni maittaa! Hyvää yötä ja kauniita unia :)

- Mari :)

Uusi treeniohjelma lihaksilla kiitos

Noniin... nyt on uudesta treeniohjelmasta käyty 1/4 läpi :) Odotan innolla ja pelkään kauhulla aina uutta ohjelmaa. Odotan, koska tässä olisi taas jälleen kerran uusi upea mahdollisuus maksimaaliseen lihaskasvuun ja pelkään, että uusien liikkeiden opetteluun menee taas turhan paljon aikaa - sehän on taas pois maksimaalisesta lihaskasvustani ;D No, ainakaan ensimmäisen päivän jälkeen ei tunnu niin epätoivoiselta kuin aikaisemmin uuden ohjelman kanssa, moni liikkeistä on tuttuja ja useimmat uusimmista liikkeistä vaikuttivat ihan jeessiltä :) Fiilis on siis oikein hyvä ja motivoitunut!

Jaot menevät nyt ihan eri tavalla kuin ennen ja kevyet viikot sekä miinussyklit ovat tänä keväänä säännöllisin väliajoin. Vähän sellaista pientä voiman kasvuakin olisi luvassa! :) Tervetuloa siis kaikki lihakset kiinni minuun nyt, heti ja pian - minä olen vuoksenne valmis tekemään työtä ja hikoilemaan!!! No okei, tulen sen verran vastaan, että jos edes jossain vaiheessa tämän vuoden aikana tulette ja tartutte - olen valmis vastaanottamaan teidät ihan kaikki! :D

Eräs tuttavani sanoi, että blogini huutaa kehityskuviani - niin minunkin mielestäni! Karu totuus vaan on niin, että sitä kehitystä ei ole nähtävillä juuri nyt - sitä paitsi, juurihan tässä vasta uuden ohjelman kimppuun päästiin! ;D Orotellaans ny ens viikkoon. Tai ens kuuhun. Tai no. Ens kesään? Ei jumankaude, ei kai ny sentään ens vuoteen asti tartte orottaa yksiä lihaksia! Ei tartte. Nih!

Näissä tunnelmissa toivottelen kaikille oikein mukavaa loppiaista! :D

- Mari :)

Tavoitteita, lupauksia ja päätöksiä

Jaahas, se on taas se aika vuodesta kun pitäisi tehdä lupauksia ja hyviä päätöksiä uudelle vuodelle ja tietenkin miettiä tavoitteita... Olen aina asettanut itselleni tavoitteita työssä ja henkilökohtaisessa elämässä. Joskus tavoitteet ovat jääneet kauaksi, mutta useinmiten olen tavoitteeni saavuttanut - tosin työtä ne ovat aina vaatineet joka osa-alueella. Oikeastaan parasta tavoitteiden saavuttamisessa onkin se, kun huomaa, että kovalla työllä ja päättäväisyydellä voi tosiaankin saavuttaa paljon asioita! Monta asiaa joita kadehdin toisilta, onkin mahdollista saavuttaa ihan itse kun vähän ponnistelee ;D! Tietenkin on paljon asioita joihin ei voi itse vaikuttaa ja niille ei  kukaan voi mitään. Epäonnistumisistakin on vain yritettävä ottaa opiksi ja lopulta usein huomaa, että kaikella on tarkoituksensa - myös epäonnistumisilla ja virheillä :)

Joku kyselikin minulta tämän saliharrastukseni tavoitteiden toteutumisesta - tuon kuuman heinäkuun postauksen pääset lukemaan tästä tavoitteita-ja-motivaatiota. No, ne tavoitteet eivät  menneet ihan niinkuin strömsöössä... :/ Maastavetoa en ole tuon takareiden vuoksi tehnyt elokuusta lähtien lainkaan, myös kyykky on samaisesta syystä (ja myöskin selkäkivun vuoksi) ollut aina välillä tauolla tai kun olen kyykkyä tehnyt, olen tehnyt paljon pienemmillä painoilla kuin kesällä :/ No, sitten tuo penkki... siinäkin jäätiin tavoitteista, jossain vaiheessa syksyllä luulin, että nytkö sitä kehitystä alkaisi penkissäkin tulemaan, mutta se oli vain hetken huumaa se... :( No, eipä tuo nyt ihan persiilleen mennyt,  sentään vinopenkin tavoitteen rikoin jo marraskuussa! :D Tuo takareisi on ottanut välillä enemmän ja välillä vähemmän päähän! :/ :( Nyt olen ajatellut niin, että koska reisi on kipeä kun en tee sillä mitään, niin yhtä hyvin voin treenata sitä, jossei se ainakaan enempää kipeydy kun levossa... Ja tuumasta toimeen, edellispäivänä hieman takareisiä ärsyttelin - eikä kipu tosiaankaan ole nyt kovempi kuin ennenkään. :)

Huomenna aloitellaan pt:n kanssa uutta ohjelmaa ja nyt onkin taas tavoitteena käydä neljä kertaa viikossa salilla ja ottaa tosiaankin niitä takareisiä taas ohjelmaan. Tavoitteena on tietenkin myös lisäillä ruokaa, ei varmaan silti ihan hetkiinsä vielä tarvi valittaa, että kun en millään jaksaisi syödä kaikkea mitä pitäisi... :D Syömisen suhteen olen päättänyt, että mättö-överipäiviä ei ole tänä vuonna tulossa - tuo päätös onkin ehkä haastavin kaikista päätöksistäni! Tosin tuo joulun ja uudenvuoden  fiksu syöminen yllätti itsenikin totaalisesti - eli kun joulusta selvisin ilman mättöä, niin selviän kyllä koko vuodestakin! :)

Tänä vuonna olen päättänyt myöskin olla luistamatta minkäänlaisilla tekosyillä venyttelyistä ja rullailusta - pukkikin toi minulle kuminauhat ohje-dvd:n kera! Myöskin hierontaa aion ottaa tänä vuonna paljon paljon enemmän kuin ennen!

Työn saralla viime vuoden tavoitteet toteutuivat! :) Jouluksi päästiin muuttamaan ja lähes vuosi väistötiloissa sujui odotettua paremmin! :) Äärettömän ylpeä ja otettu olen yllättävästä palautteesta jonka toimintamme loppuvuodesta sai meille kovin merkittävältä taholta! Tuo palaute antoi todella puhtia tähän hoiva-alan yrittäjyyteen, jota ei aina ehkä arvosteta niin kuin toivoisi, varsinkin kun ala on erittäin vastuullista ja vaativaa viranomaisvaatimusten sekä asiakkaiden puolesta. Olen nöyrä ja kiitollinen tuosta palautteesta - tuollainen kannustaa tekemään asiat vieläkin paremmin! Joka tapauksessa tuon palautteen jälkeen tunsin todella olevani urani huipulla - unohtamatta loistotiimiäni! <3 :)

Tänä vuonna yrityksen osalta on taas omat tavoitteet, niitä en tohdi vielä kertoa, mutta ehkä joistakin tavoitteista jossain vaiheessa tulette kuulemaan :D Johtajana tietenkin toivon kehittyväni koko ajan ja tavoitteenani on olla kärsivällisempi ja tietenkin motivoiva sekä tasapuolinen ja huomioon ottava johtaja kaikkia kohtaan - aina ei edellä mainitut ole helppoja, tilanteet ja olosuhteet kun  muuttuvat ja ihmisiä tässä kuitenkin vaan ollaan. :)

Kynsien pureskelun lupaan lopettaa joka vuosi - siihen en ehkä ole tarpeeksi motivoitunut vielä ollut koskaan, koska aina se lupaus on kestänyt vain muutaman päivän... Kynsiä en siis tänäkään vuonna laita ykkösprioriteetiksi! :D Mutta positiivisesti lupaan ajatella yhä enemmän ja lopettaa turhanpäiväiset valittelut! Lupaan muutenkin olla iloisempi ja kiitollisempi kaikesta upeasta mitä minulla on ja mitä saan kokea ja tuntea! <3 <3 <3 <3 <3 <3 :) :) :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! 

Mari :)

Mahtavaa vuotta 2015!

Heissan ja hyvää uutta vuotta kaikille! :) On aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut... Pääsyni blogiin jotenkin estyi uuden koneen ja ohjelman myötä (minusa ei tietenkään mitään vikaa ollut, nih! ;D)! Mutta toisaalta, enpä olisi paljoa ehtinyt kirjoitellakkaan, sen verran on ollut kaikenlaista puhdetta...  :) No, mutta jos ihan pikaisesti kerron vähän loppuvuoden tunnelmista... :)

13.12 Uuden Aurinkokulma- kodin siunasi Heikki-pappi ja Noormarkun kirkkoherra Kari Penttinen. Tilaisuus oli kaunis ja omaisia oli mukavan runsaslukuisesti  paikalla :)

Aurinkokulmasta siirryimme Noormarkun seurakuntatalolle syömään sekä kahvittelemaan ja päivätoiminta-asiakkaamme omaisineen liittyivät seuraamme ja yhteiseen joulujuhlaamme :)

Joulujuhlamme perinteisiä ohjelmanumeroita on jouluevankeliumi ja kynttilän sytytys (harmi kun en voi tietosuojasyistä laittaa kuvia kauniista enkelikulkueesta ja muista kuvaelman henkilöistä), lisäksi olen aina keksinyt pienen näytelmän, joka on liittynyt jollakin tapaa menneeseen vuoteen. Tällä kertaa näytelmän tilalla kerroin rakennusprojektista, ja katselimme samalla siihen liittyviä kuvia.

Tästä se sitten alkoi 1.2.2014 - projektipäällikön selfiestä ;D

Kolmekerroksisen talon ylimmästä kerroksesta porattiin "muutama" tiiliseinä alas...

Nikon ei ehkä rakennuksen purkuvaiheessa tarvinnut iltaisin salilla käydä ;D

Reilussa kuukaudessa koko talo oli purettu niin, että vain ulkoseinät ja muutama tukipilari oli jäljellä...

Toki leuhkein myös siivoustaidoillani ;D

Tältä näytti Aurinkokulma ulkoapäin remontin alussa...

...ja tältä remontin lopussa :)

Tässä uusi tilava keittiömme

Sauna

Ja nyt meillä on ihan oikea hissi, jolla pääsee joka kerrokseen - aiemmin oli vain porrashissi jolla pääsi katutasosta vain yläkertaan.

Uusi yhteinen oleskelutilamme

Asukashuoneita tuli siis yhteensä viisitoista; yksi kahden hengen huone ja neljätoista yhden hengen huonetta. Jokaisessa huoneessa on myös oma wc-suihkutila. Tässä erään nuoren miehen huone kuvattuna edestä ja takaa :D

No, mutta...palataanpas takaisin joulujuhlaan ;D. Kukitimme raksamiehet ja anoppi-Sarin, joka on ollut alusta asti rakennussiivojana ja loppusiivouksen tekijänä - unohtamatta muuttoapua! Sari on ollut erittäin tärkeä henkilö siis tässäkin projektissa <3!!! Kaikki asukkaat kiittivät kätellen tai halaten raksaporukan :)

Sanoittamani (;D) "Paljon kiitoksia uudesta kodista"-yhteislaulu sai koko raksaporukan totiseksi :)

Joulujuhlamme musiikista vastasi taas tietenkin Jukka :) ... 

... ja laulusta Neea ja Seera :) Seera myöskin säesti pianolla Neeaa :)

Ihana ja lämminhenkinen kodinsiunaus sekä joulujuhla, josta jäi taas paljon kauniita muistoja <3 Parasta joulujuhlassamme on aina se, että koko henkilökunta on paikalla ja asiakkaat omaisineen osallistuvat juhlaamme aina runsaslukuisasti - tälläkin kertaa meitä oli paikalla reilusti yli sata henkeä! :)

Joulujuhlasta seivittyämme alkoikin heti muuttoprojekti ja seuraavana viikonloppuna me sitten muutettiinkin lopullisesti uuteen kotiin :) Aikamoista puuhaa, mutta siitäkin selvittiin loistavasti ja pikkuhiljaa tavarat ovat löytäneet omat paikkansa :)

Muuttoa juhlimme kuohuviinin ja pikkunapostelun kera, juuri ennen ensimmäistä yötä uusissa omissa pikkukodeissa <3

Muutaman yön päästä olikin joulu ja asukkaiden jännityksen kohteena oli se, että löytääkö joulupukki uuteen kotiin - ja tottahan pukki löysi! :D

Itse olen aina perinteisesti ollut jouluaaton töissä, nyt fiilis olikin erityisen upea - kyllä uudessa toimivassa talossa ja varsinkin keittiössä on hienoa hääriä! Yhteiselle jouluaterialle asukkaiden kanssa tuli myös perinteisesti oma perheeni <3 Illalla menimme anopin luokse kaffeelle ja hautausmaan kautta kotiuduimme jouluyönä :)   

Joulupäivän aamupäivällä My Hela Sakki kokonaisuudessaan saapui paikalle <3 Syömisen lisäksi pelailimme ja vietimme aikaa yhdessä <3 Anoppi lähti yöllä kotiin, mutta kaikki muut jäivät yöksi. My Hela Sakkiin on tänä vuonna tullut kaksi uutta henkilöä - vävykokelas Olli ja ihanaakin ihanampi Tuukka- söpöliini <3 Joku voisi nyt sanoa, että ketäs ärsyttikään ne mummut ja mammat jotka jatkuvasti lässyttävät niistä lapsenlapsistaan...?! ;D No niin mut ku... mut ku tuo Tuukka on niiiin söpö ja niiiin ihana ja niiin rakas ja niiiin syötävän suloinen ja  ja  ja ... <3 <3 <3 

...ja muuten syömisestä tuli mieleeni... Heh... don`t worry, en siis syönyt Tuukka-söpöliiniä, mutta en syönyt myöskään mitään muuta mättöä tai mitään ylimääräistä koko jouluna!!! Uskomatonta!!! Olen aina luullut, että viikko ennen ja jälkeen joulun, minun pitää olla oksennuksen rajamailla koska syön ympäri vuorokauden, vuorotellen suolaista ja makeata... Joulukiloja olen aina hankkinut vähintään viisi - ja lisäksi sen pahan, pöhön ja oksettavan olon... :(  Tällaista meidän perheen perinteistä joulumättöä olin tänäkin jouluna riittävästi hankkinut... :o

Mutta siis tosiaankin tänä jouluna - tsadaaaaa!!!! En koskenut sormellanikaan yhteenkään kipon sisältöön ja painoa hankin miinus 100 grammaa!!!! Ja mikä parasta: oloni on freesi ja hyvä!!!! MÄ OLEN NIIIIIIIIN YLPEÄ JA TYYTYVÄINEN ITSEENI!!!! Minusta on vihdoinkin tullut fiksu ja järkevä tyttö - sitä se mammaus teettää <3 ;D 

Uuden vuoden aatto meni jälleen perinteisesti (kestosana tässä postauksessa ;D)... Alkuillasta ammuimme raketit Aurinkokulmassa ja tietenkin juhlistimme asukkaiden kanssa uutta vuotta kuohuviinilaseja kilistellen :D

Illalla vanhempi osa My Hela Sakista tuli luoksemme ja tein riittävästi pitsaa (lue: Markon tulevan viikon päivittäinen ruoka) ;D Monopolia pelaillessa, Cheekin konserttia katsellessa ja ihanaa Tuukka-vauvaa ihastellessa vaihtui vuotemme :)   

Meitin selfie vuoden viimeisen päivän viimeisinä tunteina <3

Jospa tässä pikapostauksessa (?!) vielä hieman kerron treenailustakin... Koko joulukuu on mennyt kolmella treenillä per viikko ja viikkoa ennen joulua en ehtinyt lainkaan - ei huonosti silti lainkaan :) Treenit on kulkenu ihan jeessisti, ruokaa on lisätty mukavasti ja ensi viikolla saan uuden treeniohjelman - voiko tyttö enää enempää hyvää oloa itselleen toivoakkaan! :)

Tässä vielä vähän joulun jälkeistä jumppailua... Oikeastaan tarkoituksena oli vain venytellä ja rullailla kunnolla, mutta jostain syystä tuo iso permantosali inspiroi aina kokeilemaan vieläkö lapsuuden taidot luonnistuvat... :D

Käsillä seisonta ja muutaman askeleen verran käsillä kävelykin onnistuu vielä mammalta... ;)

Toivon meille kaikille oikein hyviä ja lihaksissa tuntuvia treenejä vuonna 2015! Tehdään ennätyksiä eikä lannistuta epäonnistumisista! Voitetaan itsemme fyysisesti sekä henkisesti, ja ollaan vaan muutenkin niin parhaita! :D

Ja tietenkin toivotan myös onnellista vuotta kaikille! Toivon, että ilo, onni ja terveys on luonamme koko vuoden!

- Mari :)