Kiitos 2022 Tervetuloa 2023

Heipsan,

niin se on taas tämäkin vuosi mennyt todella nopeasti ja päälimmäisenä mielessäni on vapaus ja stressittömyys😘. Edellä mainittuun olotilaan vaikuttanee suuresti se, että jäin tammikuun eka päivä oloneuvokseksi. Tylsää ei silti ole ollut hetkeäkään, enkä oikeisiin töihin kyllä olisi ehtinytkään😅.  Tosin koko työhistoriani pitämättömät sairaslomat olen tänä vuonna pitänyt, josko ensi vuonna sitten pitäisin pitämättömät vuosilomat😄.

Tammikuun puolivälissä loukkasin luistelun päätteeksi ranteeni. Siitä seurasi suunnattoman harmituksen (lue vitutuksen) lisäksi leikkausta, kipsausta ja kuntoutusta. Monenmoista oheiskremppaa on tuon ranteen vuoksi tullut lapoihin, olkapäihin yms. mutta eipä niistä sen enempää tässä kohtaa😅. Kuvassa Tuukan, Enniksen ja Ellan taidetta😍

 Uinnit, juoksut ja yläkropan treenit sai laittaa muutamaksi kuukaudeksi hyllylle, mutta spinningpyörää ja joitakin jalkalaitteita pystyin salilla hyvinkin veivaamaan.

Tässä kuvassa muuten harjoittelen ykskätisen viulunsoittoa melkeinlähes katolla😆

Yllättävän toistaitoinen sitä on, kun toinen käsi on paketissa. Turhautumisen estämiseksi hain kaupasta ristipistotöitä. Niitä pystyin tekemään yhdellä kädellä ja oli kiva kun sai jotain näkyvää aikaiseksi. Kuvassa Tuukan, Enniksen ja Ellan tyynyt. Tein kukka-ja maisematyynyjä myös Myhelasakin isommille flikoille joululahjaksi🤶.

Pitääpä muuten samalla kehaista, että teinpä syksyllä elämäni ensimmäiset villasukat🥳. En olisi ikänä uskonut moiseen suoritukseen pystyväni, enkä varmaan ilman henkilökohtaista opettajaa olisi pystynytkään. Nana istui vieressäni koko kantapään ja kärkikavennuksen ajan ja neuvoi puikko kerrallaan mitä tehdään😘 Ja niin valmistuivat mun ihka ekat itse tekemät villasukat😍💪🏻

Ja tottahan Myhelasakin lapset ja isot poijjaat sai jouluna villasukkia lahjaksi 🤶 

Suunnitelmissani oli kirjailla tekstiä sukkiin, mutta enhän minä henkilökohtaisesta opetuksesta huolimatta osannut niin, että siitä olisi siistiä jälkeä tullut🙁  Joten tekstit tuli kirjailtua tussilla😄 Saattaapi olla, että lahjan saajat ovat ihan tyytyväisiä ratkaisuuni🤭🤣

No mutta palataanpas kevääseen. Yllättävän pian kipsin poiston jälkeen pystyin uimaan. Ollaankin tänä vuonna oltu Markon kanssa useammalla Lane4 ja Jani Sievisen uintileirillä. Mieleenpainuvin on tietty ollut Kreetan leiri. Joku aina kysyy enkö vieläkään osaa uida? Joo, osaan. Treeni- sekä leirimääriin nähden luulisi että osaisin oikeinkin hyvin🤔 Vaan ei, en osaa hyvin, mutta pinnalla pysyn ja eteenpäin liikun, tosin hitaasti, mutta melko varmasti kuitenkin😆. Vaikka leirit ovat fyysisesti melko rankkoja, on ne hienoja ja on ollut kiva tutustua uusiin ihmisiin joilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet🏊‍♀️🌊.

Kuva @uhotoinen

Pyöräilemään uskaltauduin heti keväällä myös, vaikka ranne ei kunnolla vielä taipunutkaan, mm. vasurilla jarruttaminen ei luonannut🙊🙈 Eipä tuo ranne edelleenkään ihan ok ole, esim. vaihteiden vaihto ei  kunnolla onnistu. Olen miettinyt sähkövaihteita, mutta niitä ei nykyiseen pyörääni saa, joten pitäisi ostaa uusi, mutta kun vanha on hyväksi havaittu, niin...täytyy sitä vähän miettiä...🤔

Hannan kanssa meillä oli viime joulukuusta asti tavoitteena SaimaaCycleTour jonka ehdein jo perumaankin ranteeni vuoksi. Sitä kohti alettiin keväällä sitten tosissaan sotkemaan. 

Meidän hyvin suunnitellut reitit saattoivat toisinaan olla kymmeniä kilometrejä pidempiä ja joukossa saattoi olla myös möykkyisiä hiekkatiepätkiä😅. Mutta ei ne haitanneet, eikä haitannut  auringonpaahde eikä vesisadekkaan, mutta yksi kerta on jäänyt erityisesti mieleeni kun oli ihan hirvittävä tuuli ja poljimme Reposaaren sillalla ja tuli autoa takaa ja autoa edestä🙈🙈🙈🙈Pysähtyä ei voinut. Silloin pelotti, pelotti todella, todella paljon!! Kun tuuli yrittää kaataa ja jalat on polkimiin lukittuna, näet kapean sillan ja sen kaiteen sekä meren. Oi oi oi. Silmiäkään ei voinut kiinni laittaa vaikka mieli teki😅. Ei auttanut muu kuin yrittää pitää tasapaino ja polkea niin paljon kun kintuista pystyi, että pääsi pois sillalta😅.  Sen jälkeen ollaankin aina vitsailtu jos on luvattu kovaa tuulta, että kai polkastaan Reposaaren sillalle😅

Heinäkuussa me sitten suunnattiin huoltojoukkojen M&M kanssa Imatralle. 

Tässä kuvassa lähtöön vajaa tunti. Hippasen jännitti jaksaako valvoa ja polkea koko yön, ettei vaan nukahda sarviin😆

Kuvat @mikkolo77

Kanssamme oli lähtöviivalla noin 2000 pyöräilijää (ryhmälähdöt 2 min välein) joten ihan kahdestaan ei tarvisi polkea😁.

300 kilometriä ei näin jälkeenpäin ajateltuna ole ihan pikkumatka. Joo oltiinhan me poljettu satasen ja 150 kilsan lenkkejä, mutta kyllä ne aika vähän on verrattuna 300kilsaan😅. Kyllä siinä pimeässä kun vettä sataa niskaan ja lapoja vihloo ja pohjetta kramppaa, niin kyllä siinä saattoi muutama ärräpää suusta päästä. Ja voi kiesus ne ylämäet!!! Olen ihan varma, että Saimaalle on kasaantunut kaikki Suomen tasaisen maaston ylämäet!! Joku nauroi, että kyllä siellä yhtälailla oli alamäkiä myös😳😳

Siis whaaaat😵😵😵😵

Niin KYLLÄ EI ollut meidän reitillä yhtään alamäkeä!! Ei yhtään. Tai jos oli, niin olivat niin huomaamattomia, ettei niitä pimeessä nähny🧐!! Nih!

Niin se vaan valkeni päivä ja kilometrit väheni🤩 Maalissa unohtui yön kurjuudet ja illalla mietittiin jo seuraavaa pyörälenkkiä, joka olikin muutaman päivän päästä, Jazz-hyväntekeväisyyspyöräily 70 km😆. Kyllä tuo yö oli hieno kokemus ja 23.5 kilometrin tuntivauhtiin me oltiin todella tyytyväisiä💪🏻💪🏻 Sanoisinko ja sanonkin: kovia muijia👊👊!!

Jaa mutta ennen  Saimaata me vietettiin juhannusta Myhelasakin kanssa perinteisesti järvessä polskien😁

Rantavahdit valvoo

Ihoa kaunistamassa turvesaunassa🤩

Enniksen ja rantavahtien kanssa me nukuttiin yötön yö kodassa🤗 

Juhannukseni alkoi muuten jo torstaina Tribabesien järjestämällä perinteisellä juhannustriathlonilla🏊‍♀️🚴‍♀️🏃‍♀️ Tunnelma oli huikea ja omaan suoritukseeni olin erittäin tyytyväinen💪🏻

Juhannuskokko 2022

Kesä meillä meni Markon kanssa aikas lailla pihatöissä. Kaadettiin ja istutettiin puita, asennettiin kunttaa, kylvettiin nurmikkoa ja kukkaniittyä, tehtiin hiekkarantaa ja kukkamaita jne... 

Ai niin ja se tärkein😍😍 Raksattiin varastosta kanala😍😍 Heinäkuussa meille muutti parvi jonka nimesin Monroen sakiksi. Monroen sakin elämästä ja miksei kuolemastakin riittäisi paljon kerrottavaa,  joten heistä teenkin jossain kohtaa aivan oman postauksen😘. Sanonpa tässä vaan ihan lyhykäisesti, että olen aivan m y y t y😍🥰 Ps. jos haluat seurata Monroen sakin elämää, ota seurantaan instassa @monroensakki

Syksyllä meille muutti myös neljä kaunista undulaattia😍. Olen erittäin tykästynyt myös heihin😍😍😍😍

Elokuussa, juuri ennen koulujen alkua me käytiin Tuukan, Enniksen ja Ellan kanssa laivaristeilyllä🤗

Leikki- ja pelihuoneet tuli tutuiksi eikä namishoppailultakaan voitu välttyä😅

Myhelasakin perinteiset halloweenbileet on jäänyt mieleeni myös...

...varsinkin yhdet kadehtimisen arvoiset pyöreät pakarat🤭

Sukulaisia ja muita vieraita meillä on käynyt tänä vuonna enemmän kuin kahteenkymmeneen vuoteen yhteensä😅 Se on ollut upeaa!!🥰 Ennen ei vaan ole ollut yksinkertaisesti aikaa eikä jaksamista vieraille. Kässäkerholaisten kanssa me ollaan kokoonnuttu kuukausittain ja ensi vuonna jatketaan taas😘🧶 Teatterissa ja elokuvissakin olen ollut tänä vuonna enemmän ja mikä parasta, pysynyt hereillä😆 Tänä vuonna me osallistuttiin muuten kahteen sukukokoukseenkin🤗

Joulu meni Myhelasakin kanssa perinteisesti pelaillen eiyhtäänvoitontahtoisesti lähes aamuun asti🤪

Kyllä joulussa ja muissakin juhlapyhissä, tai vaikkei olisi pyhäkään, parasta on se, että Myhelasakki kokoontuu❤ Meteliä ja vilskettä piisaa kun 14 ei niin hiljaista ihmistä ja 3 energistä koiraa kohtaa, mutta aijjetta se on ihanaa🥰😘.  Tässä vielä kesältä kuvat kuinka rantavahditkin osaavat ottaa chillisti😍

Uuden vuoden lupauksia en tänäkään vuonna tee, mutta toivon, että maailmalla tilanne rauhottuisi ja ihmiset pääsisivät perheidensä pariin ja rakentamaan elämäänsä🙏. Toivottavasti myös nuo kaikenmaailman viirukset hellittäisivät myös!

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Olkaapa varovaisia rakettien kanssa ja muutenkin!

Ja muuten, tänään sitten vielä vuoden vimpat herkkuöverit, seuraavat vasta ensi vuonna😋🤣

Oikein mukavaa uutta vuotta ja iloa sekä valoa jokaiseen päivääsi💕☀️

-Mari😊

Hädässä ystävä tutaan

Tervehdys🤗

Tiedätkö sen nolouden tunteen, kun lähetät ääniviestin väärään osoitteeseen?  Minä🙋‍♀️ tiedän🙈

Meidän Neean ollessa lapsi, hänen aamuheräämisensä oli astetta vaikeampaa kuin sisarustensa. Mulla oli tapana laulaa lurittaa hälle tättäkielellä pieni loru joka sisälsi hänen koko nimensä.  Yleensä ei montaa kertaa tarvinnut laulaa, niin ärsyttävältä lässytykseni kuulemma kuulosti🤷‍♀️. Hah, omasta mielestäni vain erittäin onnistunut herätystsydeemi😎.  No, nyt kun Neea on ollut muutaman päivän meillä, ajattelin ilahduttaa🙄 häntä heti aamutuimaan tuolla samaisella lurituksella ja lähetin hälle ääniviestin, kahteenkin kertaan jotta varmasti herää🤣. Eikä mennyt aikaakaan kun sain paluuviestin, jossa  miesääni kertoi olleensa jo tovin hereillä muttei kaverista tiedä🙈. Olin lähettänyt viestin Neean lisäksi myös erääseen miesryhmään🙈🙈. En tajua miten se on tapahtunut ja voi huh kun olin nolona😅.  Ei auttanut muu kuin laittaa pojille viestillä selitystä perään ja nauraen kipusin yläkertaan kertomaan Neealle tapahtuneesta😂. 

Liekö naurujooga sekoittanut herkkää pääkoppaani sen verran, että salilla sain taas uuden syyn nolostua🙈. Hitsi kun ihmisiä näkee nykyään vain maskien kanssa, ja sitten kun näkee kasvot kokonaan, ei tunnistakkaan enää ketään🤦‍♀️ Tämäkin episodi vaati pientä jälkiselittelyä🤪

Mut heii, tänään mulle sattu myös kaupassa yks juttu😁. Mä menin käymään vessassa. Just kun pääsin vessaan sisään, kuului viereisestä kopperosta kysymys, hei anteeks, mut onks siellä vessapaperia? Mä vastasin et juu, onhan täällä. Naapuri kertoi huomanneensa vasta nyt, että hänen vessassaan ei ole, että antaisinko hälle paperia? Juu tietysti. Ootas vähän ku tämä paperi katkee koko ajan ku yhdellä kädellä tätä otan... Juu ei tässä mikään kiire, sanoi hän. Kun olin saanut paperia aimoläjän hyppysiini kysyin, että miten hän haluaisi paperin toimitettavaksi perille🐎✈⛴? No kuule anna täältä alhaalta sanoi naapuri ja käsi👋 vilkuttikin jo kenkäni vieressä. Lopulta me sitten istuttiin tyytyväisinä orrella molemmat ja kysyin naapurilta, että onko hän katsonut koskaan Reinikaista? Olihan hän👍. Kysyin muistaako sen jakson kun Ritva Valkama meni tekemään rikosilmoitusta poliisilaitokselle? Valkama oli ollut vessassa ja joku oli pyytänyt vessapaperia, ja kun Valkama oli sen antanut, varasti paperinpyytäjä häneltä samalla kellon😂. Siinä me naurettiin ja todettiin, että meillä molemmilla on kellot tallella ja valtakunnassa muutenkin kaikki hyvin😅. Siinä sitten toisiamme näkemättä hyvästelimme ja toivottelimme mukavat päivänjatkot🤗.

Olipas kiva tuntea itsensä tarpeelliseksi, kun aika kädetön ja tarpeeton tässä viime aikoina on ollut🙄. Toki kaikenlaista pystyy kyllä tekemään yhdelläkin kädellä ja varsinkin jos on aikaa vekslata ja soveltaa😅. Ja varsinkin kun tuolla assistentillani on ilmiselvästi sellainen erittäin kuntouttava työote, hänen taktiikkansa käsitykseni mukaan on se, että joko ehdin itse tekemään tai mieluiten unohtamaan koko asian🤣. Väittää myös, että olisin turhan kärsimätön, vaikka omasta mielestäni olen nykyään rauhan tyyssija😇

Mukavaa viikonloppua sulle 🤗

-Mari

Ainutlaatuinen elämäni ammattiurheilijana

Hih, otsikolla ja tällä vessan ikkunakuvalla vain huomiosi🤭🤣 

Heh, saattaa olla, että juuri kuuntelemani Renny Harlinin elämänkerta, joka oli muuten ihan mielenkiintoinen eeppos, antoi vaikutteita otsikkoon😄. No mutta kuten viime kerralla kerroinkin, niin aion tämän vuoden keskittyä liikunnan riemuihin ja siitä lisää alla...

Paitsi että tässä kohtaa haluan sanoa, että puhelimeni meni eräässä pikku🙄 pyllähdyksessä rikki ja siellä olevat kuvat ovat vielä jossain hukkapiilossa. Mutta koska mielestäni blogissa pitää olla kuvia ja olen viime päivinä napsinut ihania talvikuvia, olen tunkenut niitä tähän postaukseen luvattoman paljon😝 

...mutta siis ihan ensin, oikein hyvää tätä vuotta!🤗 Huikeista talvimaisemista ollaan saatu nauttia koko tämä alkuvuosi ja talviliikuntalajeja on päässyt harrastamaan ainakin täällä meillä päin. Itse olen sitkeästi tänä talvena hiihtänyt, vaikkei se oikein koskaan ole ollut mikään mieluisa laji ja ellei viime talven muutamaa räpellystä oteta huomioon, olen viimeksi hiihtänyt 1900- luvulla. Nyt kun taitoni on toistojen myötä hieman ehkä karttunut, täytyy sanoa, että olen alkanut pikkuhiljaa pitämään hiihtämisestä ja varsinkin sen jälkeisestä tunteesta kun koko kroppa on joutunut töihin💪. Ihan tässä meidän lähellä ei latuja ole, mutta Marko teki latukoneella järven ympäri ladun ja olen käynyt myös Torpankorvella sekä useamman kerran Jämillä hiihtämässä. Laturaivoon en ole törmännyt, mutta ihan muiden hiihtäjien turvallisuuden vuoksi olen miettinyt sellaista punaista heliumpalloa pääni yläpuolelle jossa lukisi:

VARO!!!

-hitaat refleksit

-ei itsesuojeluvaistoa

-ei välttämättä tiedä/ymmärrä kaikkia latusääntöjä

KIERRÄ KAUKAA!

Jämin ladut on kyllä upeat ja ladulle pääseekin ihan mökkimme nurkalta (vink vink sinulle joka etsit vuokrattavaa mökkiä mahtavien latujen läheltä😉). 

Ps. kuvan mökki ei ole vuokrattavana🤣

Jämillä ladut on monenlaisia ja eri pituisia, sykkeet saa hyvin reitin varrella nousemaan tai ainakin viimeistään alamäissä🤣. Niin ainakin itselleni ekalla kerralla kävi, sen verran hurjaa laskua mutkineen oli😅. Jyrkät laskut on kyllä liikennemerkein ilmoitettu, joten ei ne yllättämään pääse. Vaikkei hiihtotaitoni vielä kolmiomerkkejä tarvisi, niin luonteeni kaipasi juuri siinä kohtaa elämääni jännitystä - ja sitä myöskin sain😅. No, eka kerta on aina pahin ja muina kertoina sydän ei ole enää ihan kurkkuun asti noussut😄. Ja hei, kaatumatta on joka kerta selvitty💪😎. Jämin maisemat on mielestäni ihan omaa luokkaansa ja käynkin paljon samassa maastossa ympäri vuoden lenkkeilemässä. 

Talvilajeista mieluisin itselleni on aina kuitenkin ollut luistelu. Sitä on tullut harrastettua lapsena paljon, mutta myös aikuisiällä lähes joka talvi. Järven jäällä me ollaan jään paksuudesta riippuen luisteltu jo silloin kun lapset oli pieniä ja nyt tänä vuonna tehtiin järvelle jäärata. Voi että sitä on ollut hieno viilettää!😍⛸💃

Meillä olikin muutama viikko sitten Myhelasakin kanssa talviolympialaiset. Hiihdettiin sekä luisteltiin ja pelattiin jääkiekkoa. Paistettiin makkaraa ja syötiin pullaa ja lämmintä kaakaota. Oli kyllä upea päivä parhaassa mahdollisessa seurassa!😍 #myhelasakki❤

Yks kaunis päivä lähdettiin Markon kanssa taas luistelemaan. Kierrettiin jäärataa ympäri ja 14 kilometrin jälkeen alkoikin jo vähän hämärtää. Siinä samalla kun liu'uin hiljakseen, kaivoin ranteesta polaria esiin sammuttaakseni treenin. Yhtäkkiä aloin kompuroida ja pyllähdin pyrstölleni. Lopputulemana vasen ranne mutkalla🙈 Ei auttanut muu kuin lähteä päivystykseen.

Päivystyksessä ranne yritettiin kaksi kertaa vetämällä saada paikoilleen, mutta ihan täydellisesti ei saatu. Lääkäri soittaisi seuraavana päivänä jatkosuunnitelmista, kunhan on ensin näyttänyt kuvia toiselle lääkärille. Ja soittikin - kipsihoidolla jatketaan👍

Tuukan, Enniksen ja Ellan koristelema kipsi😍

Reilun viikon päästä minulla oli röntgen ja lääkärin vastaanotto. Lääkärin mukaan kuva oli huonompi, mutta kipsihoidolla silti jatketaan😳 Jahha vaissoo...🤨 Kyseli muuten siinä ohimennen soitanko pianoa tai viulua🤔🎹🎻 Ööö...en, mutta jos se auttaa hoidon suunnittelussanne, niin aloitan pianotunnit heti huomenna🤪. Seuraavana päivänä lääkäri soitti, että huomenna olisikin leikkaus. Sairaalanmäjelle seiskaksi ja ravinnotta siis! 🏥

Kirurgi tuli ennen leikkausta osastolle luokseni ja sanoi, että entisenlaista tästä ranteesta ei tule, koska on niin pirstaleena...😯 Oookooo...😳 Arvostan kyllä suoraa puhetta, mutta en tiedä olisinko sitä juuri nyt tässä kohtaa halunnut kuulla...🙄🤔 No, synkkyyteen en ehtinyt vaipua, sillä pian minua tuli hakemaan mukava leikkaussalin hoitaja😊. Hoitaja kertoi joskus harkinneensa luistelun kokeilua, mutta jostain syystä se ajatus ei enää kiehdokkaan🤷‍♀️. Hän esitteli kuulokkeita jotka saisin leikkauksen ajaksi ja valittavanani oli kahdesta paikallisradiokanavasta; rauman tai kenian🤣. Sanoin, että noista kahdesta valitsen ehdottomasti kenialaisen!😝 Valitettavasti kielikylpy jäi saamatta, sillä puudutus ei onnistunut ja piti nukuttaa😴

Koska leikkausalueen tatuoinnit ovat infektioriski, piti minun jäädä sairaalaan yön yli saamaan antibioottia iv:sti. Jestas mutta oli tuskainen yö! Käsi särki kovin ja vahvat kipulääkkeet aiheuttivat pahoinvointia. Aamulla ennen kotiin lähtöä kirurgi tuli luokseni. Hän katsoi kipsiä ja sanoi, että se on vääränlainen ja käsi on kipsattu virheasentoon😳 

Siis mitä v...tua!!!!🤯😵😱🙉

Voisko joku pliiiis herättää mut tästä ylipitkästä painajaispuudutusnukutuksesta!???!!

Nyt!

Heti!

!!!

Siitä sitten suuntasin jälleen kipsattavaksi. Kipsi joka leikkaussalissa oli laitettu, oli hengittämätön, eli ei soveltuva leikkaushaavan päälle. Tilalle puukipsi ja ranne sinne sisälle oikeaan asentoon. Voi huh huh🤦‍♀️ Pitäisi varmaan olla kiitollinen, että sentään oikea, eli siis vasen, ranne avattiin🤓🙊 Noo, en oikeasti halua olla ilkeä enkä sarkastinen enkä turhasta valittajakaan ja ymmärrän, että virheitä sattuu, mutta jotenkin tuntuu, että tämän ranteen tarina on ollut melkoista epäonnea alusta asti. Ehkä minun ei ainakaan lähiaikoina lotota kannata🤔.

No jaa, kaikesta huolimatta, en ole toivoani menettänyt👊👊 Uskon edelleen, että tällä kädellä vielä kärrynpyörää heitetään ja polkupyörää jarrutellaan🤸‍♀️🚴‍♀️ ja paljon paljon muuta!💃🏋️‍♂️ Ja toivon, että pitämättömät sairaslomani olisi nyt tässä ja voisin keskittyä olennaiseen eli urheiluun. Ihan näin kirjaimellisesti en halua "urheilija ei tervettä päivää näe" -sanontaa ottaa, vaikka ammattiurheilija nyt olenkin🤣

Onneks on Myhelasakki🥰

Mamman ihkut raksut❤❤❤

Kummasta sä muuten tykkäät enemmän, luistelusta vai hiihdosta?😊

Pitemmittä puheitta, nautitaan ihanasta lumesta ja auringosta❄☀️🥰 Varotaan liukkautta ja pysytään pystyssä😉

Terkuin Mari😊