Tällä kertaa pohdiskelen erilaisuutta. Sain aihevinkin joku päivä sitten eräältä tutultani. Aihe on vähän vaikea rajata, siksi taas vähän rönsyillään😬🙄 Pysytään kuitenkin näissä muutamissa, minun elämäni aihepiirissä eli perhe ja työ.
Kaikkihan me ollaan erilaisia🤔 Me ollaan erinäköisiä, -kokoisia ja -luonteisia. Meidän mieltymykset on erilaisia ja niinhän se on, että makuasioista ei ainakaan voi kiistellä🤷♀️
Joskus muuten puhuttiin erilaisista ihmisroduistakin, mutten tiedä onko rodusta puhuminen enää tänä päivänä luvallista 🙊😬 Nooh, oli sallittua tai ei, niin minua saa kyllä ilomielin kutsua milloin vaan rotunaiseksi😘💃😌
Lähes koko tähänastisen työurani olen tehnyt erityisryhmien kanssa, pääasiassa kehitysvammaisten parissa, mutta myös monen muun erityisen, esim. autismin kirjon henkilön kanssa. Eipä heitäkään ketään voi samaan muottiin laittaa. Toki heillä saattaa olla diagnoosista johtuvia samanlaisia ulkoisia piirteitä tai käytökseen liittyviä stereotypioita. Samanlaisuuksia siis voi olla, mutta kyllä he silti ihan omia persoonia kaikki ovat, kokoineen, näköineen sekä luonteineen ja mieltymyksineen.
Tuli muuten mieleen, että mikä on erilaisuuden vastakohta🤔 Samanlainen? Normaali? Vai tavallinen? Usein saatetaan puhua, että jos perheessä on vaikka yksi erityislapsi, niin muut lapset ovat normaaleja. Tai taviksia eli tavallisia. Ihminen diagnosoidaan kehitysvammaiseksi kun hänen älykkysosamääränsä on keskivertoälyä alhaisempi. Autismin kirjon henkilö voi olla ihan normiälyinen vaikka monesti voidaan luulla, että autistisella henkilöllä on myös älyllistä vajavuutta. Ja hei, ehkä meissä kaikissa asuu pieni autisti, vai väittääkö joku ettei aamutsydeemit mene sekaisin jos tulee jokin yllätysjuttu äkkiarvaamatta😝
Tunnen muuten aika monta kehitysvammaista. Ja tietty tosi monta normaaliälyistä. Suurin osa asiakkaistani käyttäytyy kuin normaali, ehkä jopa normaalia fiksummin. Mikähän meistä muuten ihan oikeasti tekee normaalin tai taviksen? Tai miltä näyttää normaali ihminen? Terminä ainakin normaalivartaloinen on vielä käytössä, mutta mikäli henkilö on ylipainoinen niinkuin tänä päivänä me helposti ollaan, niin onko se sitten epänormaalia vai normaalia, koska se on niin yleistä🤓🤔
Keskiverto tai jopa sen suurempi älykkyys ei takaa normaalia ulkonäköä tai normaalia käytöstä. Ihminen voi olla epätavallinen kooltaan, näöltään tai käytökseltään, vaikkei hänellä olisi kehitysvammaa tai vaikka hän ei olisi muuten erityisryhmiin kuuluva henkilö.
Minulla on noin kuutisenkymmentä työntekijää. Kuusikymmentä erilaista persoonaa. Heitä kaikkia tulisi johtaa erilailla, heidän persoonalleen sopivalla tavalla. Olen opetellut johtamista lyhyemmillä ja pidemmälläkin johtajuuskoulutuksella sekä yli viidentoista vuoden ajan käytännön harjoitteilla 😅 Harjoitus tekee mestarin pätee ehkä tässäkin lajissa, mutta sitä en osaa sanoa kauanko pitää harjoitella, jotta olisi omasta, saati muiden mielestä hyvä johtaja🤔🙄 Tuohon vaikuttaa tietenkin sekin, että kuuteenkymmeneen johdettavaan mahtuu monenmoista rimaa, toisella se kun on korkeammalla kuin toisella. Siihen vaikuttaa tietenkin työntekijän omat arvot ja elämänkokemus sekä halu ymmärtää laajemminkin asioita. Ja onhan se niinkin, että toinen vaan on vähempään tyytyväinen kuin toinen. Saattaa olla, että työntekijälläkin hyvän johtajan kriteerit muuttuvat ajan saatossa ja joskus onnistumisen tai epäonnistumisen huomaa puolin ja toisin vasta kun se on myöhäistä. Tänä päivänä kun työkulttuuri on hyvin paljon muuttunut varsinkin viimeisten vuosien aikana, asettaa se johtajalle haasteita. Ja ainahan haasteet kasvavat kun erilaisia persoonia tulee joukkoon lisää. Mitä suurempi porukka, sitä paremmat ja muuntautumiskykyisemmät johtamistaitojen tulisi olla.
Ennen tätä johtajuusmatkaani olen nuorena opetellut myös lasten kasvatusta ja äitinä oloa. Ei sekään helppoa ole ollut vaikka lapsia onkin vain neljä. Hyvin erilaisia persoonia nuo kaikki ovat ja vaikka äiti ja kasvattaja on kaikille sama, on heitä pitänyt käsitellä kuitenkin jokaista eri tavoin. Eri metodit ovat toimineet toisen lapsen kanssa kuin toisen. Erilaisten kokeilujen ja erehdyksien kautta on löytynyt keinot ja siinä onkin saanut taiteilla, että on toiminut tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkia kohtaan. Mammana oleminen onkin onneksi paljon armollisempaa🥰
Mielestäni suurin vaikeus erilaisten ihmisten kanssa eläessä ja työskennellessä onkin tuo tasapuolisuus. Kun kaikkien kohdalla tulisi löytää se yhteinen sävel, mutta keinot saattaa olla hyvinkin erilaiset. Joku voi kokea sen vääryytenä ja epäoikeudenmukaisena kohteluna. Joku kun tarvitsee enemmän huomiota kuin toinen ja joidenkin kanssa yhteistyö vaan on helpompaa kuin toisten. Toki on olemassa myös hankalia ihmisiä. Ihmisiä joilla on aina asiat huonosti ja jotka haluavat nähdä aina asiat negatiivisesti. Mutta vastapainoksi on onneksi paljon heitä joiden kanssa yhteinen sävel löytyy helposti ja vaivattomasti. Tälläiset ihmiset ovat ehkä muutenkin elämäänsä tyytyväisempiä ja onnellisuus paistaa heistä läpi. Suurin vaikuttaja omaan onneemme kun kuitenkin on me itse.
Kehitysvammaisista usein sanotaan, että he ovat onnellisia koska eivät tiedä mistä jäävät paitsi, eikä heidän ymmärryksensä riitä maailman murheita kantamaan. Niin he ehkä ovatkin. He myös osaavat kannustaa ja iloita toisen puolesta. He eivät kateuksissaan puhu pahaa toisista ja he rakastavat yksinkertaisia ja pieniä arjen asioita. Heissä monessa on itselleni idoliainesta ❤
Erilaisuus on rikkautta. Kaikennäköisiä ja -kokoisia eri luonteenpiirtein ja älykkysosamäärällä varustettuja persoonia tarvitaan, jotta elämä olisi vaihtelevaa ja antoisaa. Kenenkään ei pitäisi erilaisuuttaan joutua häpeämään tai peittelemään. Se, millaiseksi Luoja on meidät luonut, ei tietenkään voida sille mitään, mutta toki me voidaan kaikki itseämme kehittää sekä fyysisesti että henkisesti. Joskus voi olla hyvä tarkistaa vaikka elämänasennettamme, että oisko meillä vaikka vähän opittavaa näiltä minun idoleiltani😘🤗
#erilaisuus
#rotunainen
#johtajuus
#itsensäkehittäminen
#omaonnitehdäänitse
#omaanelämänasenteeseenvoivaikuttaa
#munidolit
