Syksyinen tervehdys! Tovi on vierähtänyt, kun viimeksi olen istunut blogia kirjoittamassa... Kesä taisi kulua pääsääntöisesti kesää odotellessa, mutta paljon jäi mukavia muistoja, vaikkei sää aina niin kovin häävi ollutkaan. Nanan kanssa me hoksattiin muutama päivä ennen koulujen alkua, että oho, Nanalta loma loppuu, ja kesälomareissu on vielä tekemättä :D. Niinpä me kaks kaunista suunnattiin kohti Tamperetta ja käytiin muutaman päivän ajan vähän shoppailemassa, herkuttelemassa ja killumassa, tottakai kun kerran korkealla oltiin ;D. Ja ai niin - nukkumassa pitkään aamulla! :).
Työ ja vapaa-aika seisten tuli minulle kesän aikana tutuksi, kun en saanut istua useampaan viikkoon, mutta nyt takareisi on kunnossa taas! Selkä on hieman präkäillyt, joten kovin paljoa en ole kesäkuun jälkeen päässyt vielä salille rehkimään. Joidekin korvakorut kuulemma painaa enemmän kuin tämän hetkiset kyykkypainoni, ja silti selkäni ilmoitti, että kiitti nyt riitti- taukoa pliis! Höh!:/
Nooh, aattelimme Nitan kanssa kokeilla juoksukoulua, siinä ei ainakaan selälle painoa tulisi. Muutaman viikon joten kuten Nitan tahdissa pysyinkin, mutta eihän tuo tärähtely selälleni hyväksi ollut, joten suosista sitten loppujen lopuksi kellottajaksi siirryin. Nita tuon koulun loppuun asti juoksi ja itseasiassa, jo viikkoa aiemmin sen vitosen lenkin eka kerran jo heittikin. Loistavaa Nita!!!
Syyskuun alussa me oltiin Markon kanssa viikko Kyproksella ja tällä kertaa (ihan ensimmäistä kertaa ikänä) ihan kahdestaan! Hiekkasumu esti auringon suoran paahtamisen, mutta muuten oli kuuma kuin saunassa - ja sitä me kyllä haluttiinkin! Oho, anteeks mun kuluneet varpaani eiku lakkani, tai no ihan miten vaan... :D
Päivät me kierreltiin mönkijällä upeita karuja maisemia...
... ja ehtoot me huristeltiin pitkin kylän raittia sähkömopoilla :)
Huh kuinka kaunista siellä oli! :)
Merirosvolaivassa kävi ehkä olo tukalaksi, kun hyppelivät sieltä kilpaa pois ;)
Hiekkasumun vuoksi jouduttiin pitämään huivia suun ja nenän edessä, joten tuli kiusaus hoitaa valuutanvaihto hieman eri tavalla ;D Mutta sitten muistinkin, et ai juu, sama euro ja sit viel ne jutut rahattomista pankeista... ;)
Kirkot ja luostarit ovat aina kiehtoneet minua, joten niissä piti tietenkin käydä, sekä yöllä, että päivällä :)
Päätettiin jo kotona, että joka päivä käydään eri paikassa syömässä vaikka kiusaus olikin suuri mennä toinenkin kerta hyväksi havaittuun paikkaan. Koko viikon aikana ei juurikaan pettymyksiä tullut, mutta huippuyllätyksiä kyllä! Japanilaisen ravintolan show oli upea, vaikka siinä aavistuksen verran leikittiin ruuan kanssa ja se on mielestäni vähän... mutta kaikki leikit johtivat ruokalautasellemme, joten haaskuun ei sentään mitään mennyt! :) Tunnelman ja maun puolesta ehdottomasti paras oli perheravintola, jonka Tony-isäntä kätteli jokaisen asiakkaan henkilökohtaisesti :)
Nyt kun oli aikaa istua kampaajallakin, niin kotona paljon parjatun kouvolatukan jätin Kyproksen saarelle :)
Kiva loma ja hyvässä seurassa, vaikkakin viikko on minulle liian pitkä aika samassa paikassa, kolme-neljä päivää olisi ihan riittävä... Mietittiin, että voitais joskus vaihtaa muutaman päivän välein hotellia, kaupunkia tai jopa maata, niin ehkä ei ehtisi koti-ikävästä johtuva tylsistyminenkään iskeä meikäläiseen :D
Syksyn kuluessa on taas yksi poikanenkin lentänyt pesästä pois, nyt kolme neljästä on omillaan. Neea aloitti terveydenhoitajaopinnot samkissa ja muutti Poriin, ei siis kovin kauas kuitenkaan. Siinä me jokunen karmea läävä koluttiinkin, kunnes sitten löytyi siisti, kivan kokoinen ja -hintainen vuokra-asunto keskeltä Poria! Noo, eipä sitten muuta kuin sisustamaan :)
Tupareita MyHelaSakki vietti tietty taas porukalla ja hyvin mahtui tusina kaffittelijoita Neean nättiin yksiöön :). On se vaan aika jännä, kuinka sitä toisaalta odottaa, että lapset kasvaa ja muuttaa omilleen, jotta ite sais omaa aikaa ja rauhaa... ja sit toisaalta kuitenkin haikailee niitä aikoja kun kaikki pyörivät jaloissa ja itse oli tilanteen herra, tiesi missä kaikki olivat ja mitä tekivät. Ei oikeastaan nyt voi muuta kuin toivoa, että kaikki ne elämisen opit, jotka on ajatellut lapsilleen opettavan, on oikeasti menneet perille ja he tekevät elämässään hyviä valintoja ja ennen kaikkea ovat onnellisia!
Muutama viikko sitten MyHelaSakki kokoontui mökille kisailemaan, saunomaan ja paljuilemaan. Arvoimme parit ja kymmenottelu oli valmis alkamaan. Huh, kuinka kilpailuhenkistä porukkaa tämä täysi tusina on! Olinko yllättynyt? No een... ;D Eikä yhtään, tai no, ehkä yks ja kaks huonoa häviäjääkin mahtuu tähän tusinaan - olinko siitä yllättynyt? No en! :DDD Hauskaa oli ja tärkeintä ei tietenkään ollut voitto vaan huippuhyvät palkinnot! :D
Mukavia ja aurinkoisia syksypäiviä kaikille!
- Mari :)
