Kilpailua ja tahimista!

Tervehdys! Viikko on puurrettu kilpailutuksen parissa, melkoista paperien täyttämistä, asioiden kuvausta ja liitteiden hankintaa... Olen silti sitä mieltä, että tietynlainen kilpailu tälläkin alalla on kyllä hyvä asia!  Kilpailu pakottaa laittamaan jokaisen parastaan, ja se on hyvä varsinkin silloin,  jos laadukkuus ja asukkaiden hyvinvointi ei muuten kuulu palveluntuottajan pääperiaatteisiin, niinkuin meillä on aina kuulunut!

Mutta... onko se oikeasti oikein ja tasa-arvoa, että ihmisten elävää elämää kilpailutetaan? Vammainen ihminen ei usein voi muutenkaan täysin päättää missä asuu, varsinkin, jos tarvitsee tukea elämässä pärjätäkseen. Jokainen meistä voi vain miettiä, kuinka stressaavaa on asukkaille ja läheisille, kun muutaman vuoden välein pitää jännittää kuinka kilpailutuksessa käy! Vaihtuuko koti... tärkeäksi perheeksi muodostuneet asuinkaverit... ja tutut hoitajat... vai saako asukas jatkaa turvallista elämää tutussa kodissa, tuttujen ihmisten parissa - kunnes taas parin vuoden kuluttua on seuraava kilpailutus!

Tuosta hinta/laatusuhteesta olen täällä aiemminkin paasannut! Tällä sote-alallahan se menee niin, että pienellä rahalla pitää saada paljon laatua! Tämäkin kilpailutus oli pisteytetty selvästi sillä ajatuksella - halvimmalla hinnalla saa maksimipojot eli 80 pistettä ja hurjilla laatuvaatimuksilla saa maksimissaan 20 pistettä! Veronmaksajana olen tietenkin minäkin kiinnostunut mihin verorahoja käytetään, mutta kyllä tässä hieman on sellaista ennenvanhaista huutolaismeininkiä! No, ei se sinänsä minua ja minun periaatteitani haittaa, sillä meillä toimitaan laatuvaihteella joka tapauksessa, maksavat kaupungit ja kunnat vähän tai sopivasti! Sitä paitsi, monet asiat jotka viestivät laadusta, eivät maksa mitään - suunnitelmallisuus,  ammattitaito ja motivaatio riittää! No, planketit on nyt lähetetty ja loppukesällä viimeistään tiedetään ketkä palveluntuottajista pääsevät tässä kilpailussa onnistuneesti maaliin! Uskon, että me pärjäämme ihan hyvin, mutta ei sitä silti koskaan tiedä, ennen kuin on mustaa valkoisella! Pidetäänhän siis peukkuja kaikki! :)

Viikkooni on mahtunut myös uuden ohjelman harjoittelua, mutta ei se opettelu niin kovin loistokkaasti ole edelleenkään mennyt! Mur! Alkuviikon takareidet tuntui jälleen hieman menevän etureiskoille, mutta jälkitunnelmat näin loppuviikosta viestivät kyllä oikeistakin osumista - sen verran on takareidet jomottaneet :). Eilinen olkapää- ja käsitreeni osui ainakin osittain, mutta noin sata toistoa vaati kyllä kärsivällisyyttä pt:ltä ja hitsi kun se tahiminen hieeeeman kiristi minun hermojani!

En tiedä, olen kyllä tällä viikolla vakuutellut itselleni, että en nyt ihan ensimmäistä kertaa kuitenkaan salilla ole...?! Mutta niinhän se oli ennenvanhaankin kun ohjatuissa jumpissa kävin - juuri kun minä opin askeleet ja liikkeet, niin ohjaaja ilmoitti, että tänään ohjelma vaihtuu...  Jaa-a, lieneekö minulla asenneongelma uutta kohtaan ;D, mutta sitä en ainakaan suostu myöntämään, että olisin niin vanha etten enää uutta opi! Ja mähän opin nää vielä! Ja täydellisesti opinkin!   :D 

Onnea huomiselle uudet ylioppilaat ja mukavaa viikonloppua kaikille! :)

-Mari :)

Merenneito ja tähtitiede

Heissan! Eilen tein ensimmäistä kertaa uudella ohjelmalla rintaa ja selkää. Ohjelma sisältää osittain samoja liikkeitä kuin ennenkin, silti on aina parempi katsoa pt:n kanssa ohjelmat läpi. No, pientä hienosäätöähän aina on, mutta nyt oltiin minun säätöjeni kanssa siinä pisteessä, että pt:n mielestä joissakin liikkeissä painot pitää laittaa pienemmäksi koska tekniikka ei ole kohdillaan...täh?!? Mur! Ja höh!

Mitä ihmeen väliä sillä on, jos selkäpäivän liikkeet menevät olkapäille ja/tai hauiksille...?! Voihan sitä sitten vaikka vaihtaa vaan ohjelman nimeä...?! Ja pitäähän ne hauiksetkin kuitenkin joka tapauksessa tehdä... ;D Taas tuntuu siltä, että tää on kyllä niiiin tähtitiedettä! Sentti sinne tai tänne, niin sitten ollaan jo ihan eri lihaksen kimpussa, ei oo suurpiirteisen ihmisen hommaa tää! No, ei tässä auta ruikutus, pitää ilmeisesti taas alkaa vähän keskittymään tekemisiinsä, jos meinaa joskus jotain tuloksia aikaan saada!

Illalla kilpailin auringon kanssa aikaa vastaan, ja ehdeinpäs mökkilaiturille ihastelemaan kaunista auringonlaskua <3! Ihanan lempeä ja lämmin tuuli, ja ihanan lämmin vesi, jossa sain ihania lakattuja varpaitani liotella :D! Meiltä kotoa on mökille noin 20 minuutin ajomatka, eli töissä voisi hyvin mökiltäkin käydä - silti ihan harmittavan vähän tulee mökkeiltyä! Ja kuinka ihanaa oli taas tänäkin aamuna herätä mökiltä lintujen lauluun <3!!! Joka kesä päätän, että "tänä kesänä mökkeillään paljon", mutta aina se hyvin vähäiseksi jää... Mutta.  Siis juuri nyt päätän, että: Tänä kesänä me mökkeillään paljon! :D

Enpä muista milloin olisin merenneitona ollut jo toukokuussa! :) Vesi oli todella lämmintä ja ilma oli tyyni, kun tämä pienen pieni merenneito syöksähti veteen! :D Miehen kanssa löimme vetoa matkan pituudesta, minun mielestäni se on noin 25 metriä ja hänen mielestään noin 50 metriä. Olemme matkan joskus mitanneet, mutta kumpikaan ei muistanut paljonko se on. Harmillista, että laite, jolla matka piti mitata ei toiminut, joten menee seuraavaan kertaan kun saamme tietää kumpi voittaa...  

Saattaa olla, että häviän vedon, ja koska olen huono häviämään, olen jo kääntänyt asian voitokseni!:D Eli, olen siis niin hyvä uimari, että viidenkymmennen metrin matkakin tuntuu vain parinkymmenen metrin matkalta ;D! Huonolla häviäjällä on aina hyvät selitykset! :D Ja oikeasti, kaikissa meidän keskinäisissä vedoissa Marko on loppujen lopuksi ikuinen kakkonen - minä vaan olen niin hyvä!!! ;D

Tuolla kuvan keskivaiheilla on kallio, jonne matkan olemme joskus mitanneet - minun kun pitää aina tietää kuinka paljon uin! Matka laituriltamme on 500 metriä, sinne pitää aina sään salliessa käydä käsi lätkäisemässä! Nytkin olisi ollut lämmintä sinne uida, mutta alkoi sen verran kuitenkin hämärtää, että pitää mennä joku toinen kerta, päiväsaikaan.

Harmi, jos häviän tämän vedon! Sillä päätimme, että voittaja saa häviäjältä jotain sellaista, mikä on voittajalle mielekästä, mutta häviäjälle epämielyttävää ostaa. Minä siis joudun hävitessäni ostamaan oluttölkin ja voittaessani saan fitness-lehden... Olisin nimittäin niiin mielelläni nähnyt mieheni selailemassa fitness-lehtiä ja kurkkimassa olkansa yli, ettei kukaan vaan näe! ;D

Nyt on mukavan ja aurinkoisen viikonlopun jälkeen kerätty voimia tulevaan viikkoon! :) Voimia tarvitaankin, sillä kauan odottamani ja pelkäämäni vammaisten asumispalvelujen kilpailutus on parhaillaan käynnissä! Kilpailuttava kaupunki on suurin maksaja-asiakkaamme, joten mistään pikkujutusta ei ole kysymys. Kilpailutuksen papereita selatessani totesin, että jos on lihaksen kasvatus vaikeaa, niin kilpailutuksen papereiden täyttäminen, se vasta tähtitiedettä onkin! Onneksi saamme heti huomenna konsultin avuksemme! :)

Hyvää ja aurinkoista alkavaa viikkoa meille kaikille!

- Mari :)

Ihana aurinko!

Aurinkoista ehtoota! Kyllä on ollut hienoa loppukevättä tai alkukesää, mitä tämä nyt sitten ikänäkään on! Kevät on mielestäni vuodenajoista parhain, luonnon herääminen on niin kaunista katseltavaa! Puiden lehdet kasvavat ihan silmissä ja monet kevään kukkaset ovat puhjenneet kukkaan paljon aiemmin kuin ennen! Ja voi sitä ihanaa lintujen laulua! Upeeta! :)

Tänä vuonna on tuntunut, että kevät on ollut erityisen pitkä, koska talvea ei juurikaan ollut. Lumeton ja lämmin talvi sopii minulle oikein hyvin, sillä en ole mitenkään talvi-ihminen. Auton lasien krapaus... lumityöt... ja pipo - ne vaan eivät sovi minun vartalotyypilleni mitenkään! 

Kesä on kyllä mukavaa aikaa - paitsi tietenkin hyttyset, mäkäräiset ja kärpäset! Niin ja hämähäkit! Mutta aurinko, rusketus, valoisat illat ja kaunis luonto, ne on niin parasta! <3

 

Kesässä on kyllä se huono puoli, että ulkona on paljon työtä silloin... Vartalotyypilleni nimittäin ei sovi myöskään nurmikon leikkaus... ja siksi meillä on Dooris <3! Dooris onkin  jo aloittanut kesätyöt, ja pientä talven jälkeistä kankeutta oli ensialkuun havaittavissa, mutta pienen vuosihuollon jälkeen se on tehnyt taas ahkerasti hommia :). Dooris on niiiiin ihq <3!

Hih, tänään tunsin tarvetta hypätä uusiin kesätrikoisiin! Hyvä syy moiseen oli upean auringon paisteen lisäksi se, että tänään aloitin uuden treeniohjelman ja sainpa myös hieman lisää hiilareitakin, joten voiko tytöllä virran tuojia enää enenpää olla! :D No voihan toki! Uusi ohjelma on nimittäin niiiiiin iiiihanan värinen! Ja  se sopii niiiiin hienosti mun iiiihaniin uusiin reenihousuihin - pääasiahan on ulkonäkö, ketä nyt kiinnostaa sisältö! ;D

No ei nyt sentään! ;D 

Takareidet oli siis tänään vuorossa. Reisillehän tuo meni - mutta etureisille osa... Nooh...pientä tekniikkaharjoittelua pt:n kanssa vaatii vielä, mutta eiköhän ne siitä sitten pikkuhiljaa... Kyllä uuden ohjelman saaminen on aina hieno juttu ja antaa uutta puhtia :)!  Erityisen mielekkään ohjelmasta tekee se, että pt:t olivat ahkeroineet uudenlaisen sarakesysteemin, josta voi seurata omaa kehitystään - jota tietysti on odotettavissa hurjan paljon! :D

Ihanaa ja aurinkoista loppukevään jatkoa!

- Mari :)

Mikä musta tulee?!?

Heissan! Edellisestä päivityksestäni saattoi tarkkasilmäiset rivien välistä lukea, että minusta, siis nuoresta ja hehkeästä naisimmeisestä tehdäänkin yhtäkkiä lokakuussa vanha ja ryppyinen...eikä kukaan kysynyt minulta lupaa, höh! Luvanhan olisin ilman muuta antanut - joskus viidentoista vuoden kuluttua! ;D 

Hih, totta puhuakseni, onhan se hieno asia, että lapset hankitaan nuorina! Tulevien vanhempien ikäisenä itselläni on ollut kolme lasta,  joten kai heidänkin oli jo aika aloittaa!  No mutta... minä elän siis syystä nykyään hektisesti - onhan kyseessä minun nuoruuteni viimeiset hetket...! ;D Sitten kun h-hetki on, lupaan rauhoittua! sitten ihan varmasti ja alan ihan varmasti myös käyttäytyä! kuten kyseiseltä tärkeältä ihmiseltä odotetaan - eli sitten kun minusta tulee... isoäiti... eiku mummu... eiku mummi... eiku mummo... eiku mumma... eiku mamma... eiku fammu... eiku mami... eiku mammeli...eiku muori... eiku... äh!  Tää on niiiiiiiin vaikeeta! Apua! Mikä musta tulee isona - eiku vanhana???!!!

Olisinko mä mummi? Äh...eeei, ei se oikeen sopis mulle...

No olisinko mä mummo?  Höh, sekään ei oikeen sopis mulle...

No entäs mamma? No en tiä, ei se kuitenkaan sekään oikeen sovi...

Miten tää voikin olla niin vaikeeta? Mies sanoi heti, että hän on pappa - ihan tuosta noin vaan, ilman mitään miettimisiä! Hänen mielestään on selvä homma, että hän on pappa, koska hänelläkin on ollut kaksi pappaa. Itselläni  on ollut muori ja mammeli, ja toisaalta... kuvan teksti taitaa kuvata oikein hyvin tämänhetkisiä fiiliksiäni... ;D

 

No mut onneks näissä mun harrasteissa ei oo mummurajaa... ;D

No, mut tämä mummeli tai mikä sitten ikänäkin tulen olemaan, odottaa kuitenkin rinta röyheenä ja jännittyneenä uutta tulokasta <3, joka tulee varmasti ihanuudellaan sekoittamaan koko meidän perheen <3 - sen verran innokkaana odottelee myös tulevat tädit pikkuisen syntymää! <3

Aurinkoista viikonloppua meille kaikille! :)

-Mari :)

Äitienpäivää! :)

Äitienpäivätervehdys! Viime yönä tuli katsottua euroviisuja, joten pitkään tuli myös tänään nukuttua. Ennen vanhaan en olisi saanut pitkään nukkua, sillä keittiöstä olisi kuulunut jo monta tuntia sitten kolinaa ja pienten varpaiden tassutuksia <3. Vaan enää ei tarvitse väkisin nukkua ja aina yhtä yllättyneenä herätä heleään "paljon onnea vaan" - lauluun, samalla kun sänky täyttyy pienistä ihmisistä ja itsetehdyistä korteista ja lahjoista <3! 

Ajat muuttuvat - ja niin minäkin! Sillä tänä äitienpäivänä ajattelin yllättää kaikki! Päätin olla kerrankin pullantuoksuinen äiti - ja leipoa siis pullaa! :) No, leipominen on ehkä hieman liioiteltua, mutta paistovalmiit pakastepullat laitoin ihan itse, omin pikku kätösin uuniin ja muistin vielä voidellakkin ne ennen sitä! :D

Leipasinpa siinä myös suit sait sukkelaan herkullisen proteiini-mustikkapiirakankin, joten ei huono suoritus lainkaan! Piirakka oli aavistuksen liian makeaa jopa minun makuuni, vaikka ohjeessa annetun määrän karppisokeria laitoin, mutta tiedänpä sitten seuraavan kerran kun tälläinen leipomisvimma minuun iskee, että hieman vajaalla mitalla sokeria. Saattaa silti olla, että proteiinijauhe on jo ylittänyt "parasta ennen"- päiväyksen siinä vaiheessa kun minä seuraavan kerran leivon ja silloin on varmaan makeusasiatkin jo unohtuneet... :D Mutta joka tapauksessa kaikkien mielestä piirakka oli ihan syötävää ja pullathan nyt menivät käsistä alta aikayksikön - itse sain kuitenkin pidettyä  näppini niistä erossa! Mutta parasta tässä on se, että eivätpä pääse mukulat vähään aikaan sanomaan, ettenkö muka olisi pullantuoksuinen äiti! ;D

Äitienpäivää vietimme myös salilla, ja innostuttiin siinä sitten vähän kuvailemaankin... :D

Tämän kuvan otti Nikon kaveri Antti. Joku voisi luulla, että tämä on feikkikuva, mutta ihan aito tämä on, Antti nyt varsinkin voi todistaa ;D! Ainoo harmitus vaan, että tuolla hevi-puolella kun ei ollut noita sateenkaaren värejä (joista siis pidän erityisen paljon) niin sen vuoksi piti laittaa tuollaisia  tylsän värisiä kiekkoja tankoon ;D! On se hyvä kun noita lapsia on tullut hankittua, voivat sitten varmistaa, että äitee tekee mahdollismman turvallisesti kyykkyenkkoja! ;D

No juu, selkäähän minä tänään pakersin... :D

Päätettiin Neean kanssa olla ahkeria ja venytellä oikein kunnolla treenin jälkeen! :)

Orotas vähä... mää kyl kuvaan sua...ja sun hienoa siltaas...oot kyl tosi notkee...pysy ny viel vaan...et saan oikeen hyvän kuvan... - musta! :D

 Nooh, aina ne meidän venyttelyt menee sitten kuitenkin vähän tämmösiks... :D

 

 Ja kävelläkkin pitää välillä, jottei liian notkeeks tuu... :D

Ja toisinaan ne venyttelyt menee vähän pullisteluksikin... :D

Mut joo, ei huono treeni lainkaan! Oikeestaan rinta-selkätreeni olis ollut jo eilen, mutta olo oli vieläkin kovin vetämätön ja väsynyt, joten päätin ottaa valkun neuvosta vinkin ja jättää silloin treenin hyvällä omallatunnolla väliin jos siltä tuntuu. Ja hyvä, että jäi väliin, sillä tänään tein penkkipunnerrusta enkkapainoilla!!! :D

Palaanpa vielä tämän päivän teemaan eli äitienpäivään... Tein Helsingin Sanomien leikkimielisen testin: "Oletko natsi- nössö- massi vai supermutsi?"
Tulos oli yksimielinen: Olen rangaistuksen voimaan uskova... NATSIMUTSI!

Nooh, ei tullut tulos yllätyksenä minulle, eikä lapsillekkaan... ;D  Ja täytyy  kyllä myöntää, että olen aika ehdoton ja ehkä sitten ankarakin joissakin asioissa, mutta toisaalta, jos haluaa neljälapsisen perheen pitää jonkinmoisessa hallinnassa ja ohjat käsissään, pitää tietyt pelisäännöt  olla joista vaan ei voi poiketa!


Koska tuo testi ja kyselytutkimus olivat niin armottomat minua kohtaan, halusin myös arvioida (ilman HS-testiä) lasten isän... Oma arvioni hänestä olisi Nössöfaija, mutta lasten mielestä hän olisi ehdottomasti Superfaija??!! Siis What???!!!

Nooh.... kyllä minä ymmärrän tuon heidän mielipiteensä oikein hyvin! :D Otetaanpa esimerkiksi arkipäivän tilanne: Isänsä on luvannut kuskata nuorimmat tyttäret vaatekaupoille, ovat sopineet, että lähtevät kymmeneltä. Varttia vaille kymmenen isä sanoo: "lähdemme vartin kuluttua". Klo 10.15 isä huikkaa: "auto lähtee vartin kuluttua" ja menee ulos odottamaan. Klo 10.30 isä huutaa ovelta: " niiiiiin, auto siis lähtee vartin kuluttua", äänensävyssä on jo hieman hermostuneisuutta... Näin jatketaan vartin välein, kunnes isä saa raivarin ja menee lopulta autoon istumaan...  Noin klo 11.15 he pääsevät lähtemään...

No, sama homma menee Natsimutsin kanssa näin: klo 9.45 ilmoitan: "lähdemme vartin kuluttua!" Kymmeneltä auto lähtee - kyytiläisten kanssa tai ilman...mikäli siis minä olen valmis! :D

Jokatapauksessa, fiksuja ja upeita lapsia heistä kaikista on tullut! <3 Ylpeä voin olla heidän teoistaan ja valinnoistaan! Meillä ei ole koskaan haistateltu eikä esim. kirosanat ole koskaan kuuluneet keskustelukieleemme. Huudettu on, ja oviakin  on paiskottu, mutta mitään suurempia riitoja ei ole koskaan ollut, eikä toivottavasti tulekkaan! Pääasiana pidänkin sitä, että sopu säilyisi aina perheen kesken!  Siispä voinen röyhistää rintaa ja todeta, että hienosti on Natsimutsin ja Nössöfaijan yhteispeli kuitenkin pelittänyt!!! :D

Jonkin verran on tähän ikään mennessä tullut elämässä kaikenlaista tehtyä ja saavutettua, mutta kyllähän lapset ovat ehdottomasti paras aikaansaannoksemme kuitenkin! <3 Monesti olemme miehen kanssa poteneet huonoa omaatuntoa, varsinkin yrityksen mennessä perheen edelle, mutta toisaalta lapsen synnyttyä, saavat  kaikki vanhemmat kylkiäisenä myös huonon omantunnon ja syyllisyyden tunteen... Tämä runo kuvastaa mielestäni aika hienosti sitä...

Erilainen äitienpäiväruno

On toukokuun toinen sunnuntai
ja liput ne saloissa liehuu,
äitejä tänään juhlitaan
ja juhlakahvit jo kiehuu.
Puheita kauniita kuunnellaan,
tulee kehuja tullen mennen,
niitä äidit yhä vain kuulla saa
kuten kuulla sai äidit ennen.

Äiti tuo hellä ja lämpöinen
uhrautuvainen ja jalo,
ahkera, pullantuoksuinen
kiiltää puhtauttaan koko talo.
Ei lie äidin sydäntä hellempää
kunnon äiti ei helposti suutu,
äiti aina jaksaa vain ymmärtää
ei viisautta äideiltä puutu.

Minä istun, mietin ja käsitän
en mittoja noita täytä,
ja jos oikein asian ymmärrän
en kai äidiltä edes näytä.
Vajoan penkissä alaspäin
hymyn yritän esiin kaivaa,
en tunnista kehuista itseäin
yhä enemmän tilanne vaivaa.

Kai äitinä inhimillinen
on otteeni elämään tähän
minä aina jaksa rakastaa en
vaan vihaankin joskus vähän
Minä suutun joskus niin tosissaan,
että ihan ravistaa tekisi mieli
ja suuria tulia aikaan saa
tää liukas ja terävä kieli

Huono omatunto ja syyllisyys
meitä äitejä usein vaivaa
kehut silloin tuntuvat pahalle
ne arpia auki vain kaivaa

Jospa kehujen ylitsevuotavien
sijaan sanoa vaikka voisi
jotain armollista ja pehmeää
se kuin musiikki korvissa soisi

Jos kuulisi hetkenä sellaisena
kun mieli ei taivaisiin yllä
että selviät ihan kivasti
ja äitinä riität kyllä

tekijä:Tuulikki Jääskeläinen

En malta tähän lopuksi olla kertomatta vielä vähän töistäkin... Meille töihin on haikara tehnyt vankan pesän jo viime vuonna: Yksi hoitaja palasi juuri äitiyslomalta, yksi on parhaillaan ja  kaksi jää alkusyksystä... :) Toinen näistä syksyvauvoista tuleekin olemaan minulle erittäin läheinen <3! Minun on kait sopeuduttava tuon haikaran olemassa oloon, sillä juuri mammalomalta palannut hoitaja totesi, että talon johtaja on antanut omalla esimerkillään mallin, että lapset pitää tehdä nuorina ja niitä pitää olla paljon...! ;D

No juu, niin hienoa kuin se onkin, että vauvoja syntyy,  niin silti minä odotan - kuten varmasti moni muukin naisvaltaisella alalla yrittäjänä toimiva odottaa - sitä hetkeä kun isänkin työnantaja osallistuu uusien veronmaksajien syntymisen kustannuksiin!!! Aikalailla tuntuu pienessä yrityksessä yksikin vauva, saati kun niitä tulee useampi...Eduskunta hoooi, peräänkuulutan tasa-arvoa tässäkin asiassa!!! Tosin, vaikka isän työnantaja osallistuisikin jo nyt kuluihin, tulisi tuo toinen vauva kokonaisuudessaan tämän yrittäjän maksettavaksi, samassa työmaassa kun vanhemmat kerran ovat! ;D


Siunatuksi lopuksi toteankin vielä: On hienoa olla äiti ja on hienoa omistaa upeita lapsia!!! <3 <3 <3 <3


Mukavaa äitienpäivän jatkoa kaikille äideille ja äitien lapsille <3!

- Mari :)

Väskä!

Hohhoijaaaaaa.....zzzzzzz........

Nyt on iskenyt viirus nimeltään wäsymys meikäläiseen! Väsymyksestä tuskin kukaan pitää, ja minuakin se ärsyttää ja raivostuttaa sunnattomasti, muttei ilmeisesti riittävästi, koska yleensä kun ärsyynnyn jostain kovasti, saan siitä paljon voimaa ja virtaa - nyt ei oo wirtaskaa näkyny! ;D 

 

Oloni on ollut koko viikon, päästä varpaisiin sellainen, että voisin oikeastaan nukkua missä vaan ja milloin vaan...

...toisaalta, tuo nukkuminen on jäänyt välillä hieman pätkittäiseksi, sillä Herra Painajainenkin vierailee luonani silloin tällöin... Herra Stressi ilmeisesti on vinkannut, että tällä hetkellä tässä osoitteessa asuu sopiva uhri häiriköitäväksi...

... ja kun siihen huilailuun ei ole mahdollisuutta tai halua, tuntuu väsyneenä menevän välillä hieman lujaa...eikä seuraamukset/aikaansaannokset ole väsyneenä  kovin kehuttavia...

... treenikin meni tänään vähän tähän malliin...ja hyvä niin, ei päässyt sattumaan mitään pahempia haavereita - ainekset täydelliseen katastrofiin oli kyllä!

Mut hei! Sen lisäks, et kuninkaalliset käy vessassa, niin nekin väsyy joskus! :D Joten ei tässä auta minunkaan muu kuin koittaa mennä ajoissa maate ja yrittää saada nukutuksi kunnon yöunet! :D

Kauniita ja virkistäviä unia meille kaikille! :)


- Mari :)

Laatua! :)

Laatuterveisiä tämän päiväisestä ulkoisesta auditoinnista! Kansainvälinen sertifiointilaitos DNV myönsi yrityksemme toiminnalle ISO9001/2008 laatusertifikaatin toukokuussa 2012. Se on virallinen tunnustus tekemästämme laadukkaasta hoitotyöstä!  Alusta asti, ihan ensimmäisestä päivästä lähtien olemme laatua tehneet, ja asiakas on aina ollut yrityksessämme ykkönen ja nyt parin vuoden ajan siitä on ollut oikein mustaa valkoisella! Työkaverin sanoin, olemme siis virallisestikkin laatukamaa! :)

Tämä oli toinen ulkoinen auditointimme sertifioinnin jälkeen. Joka kolmas vuosi, eli ensi vuonna, on jälleen koko toiminnan sertifiointi. Se tuleekin olemaan monella tapaa vaativampi ja työllistävämpi, koska standardi muuttuu vuonna 2015 kokonaan, ja oma haasteensa on myös uusien remontoitujen tilojen käyttöönotto laatujärjestelmän mukaisesti. 

Laaturyhmän toimesta meillä on ollut sisäinen auditointi ja johdon katselmus lähikuukausien aikana, ennen tämän päiväistä ulkoista auditointia. Laaturyhmäämme kuuluu minun ja mieheni lisäksi laatuvastaava ja kaksi sisäistä auditoijaa. Aina tuo ulkoinen audiointi jännittää, vaikka tiedänkin kaiken olevan kunnossa! Vaikka sertifiointilaitos ilmoittaa aina etukäteen ulkoisen auditoijan nimen ja tulopäivän, silti koko päivä auditoijan tentattavana jännittää omasta, mutta myös työkavereiden puolesta, sillä auditoija ottaa tenttaukseensa kenet tahansa henkilökunnasta. Toki päivä mennään auditointisuunnitelman mukaisesti, itse valitsemiemme pääpainopistealueiden mukaisesti, mutta kuitenkin päivässä on aina jännittävä fiilis... 

Erilaisten mittareiden avulla seuraamme monenlaisia asioita ja asiakastyytyväisyyskyselyiden tulokset kertovat tietenkin paljon. Asiakkaitammehan ovat asukas/päivätoiminta-asiakkaiden lisäksi myös maksaja-asiakkaat eli kunnat ja kaupungit. "Hilkka" -sähköisen ohjausjärjestelmän hankinta viitisen vuotta sitten oli hyvä päätös myös laatujärjestelmän vuoksi, vaikka se kovasti aluksi mietityttikin, osittain kylläkin sen kovan hinnan vuoksi. Tärkeimpänä todisteena kaikesta on dokumentointi ja tietenkin asiakkaiden sekä omaisten palautteet. Vaikka onkin mukava saada positiivista palautetta, kannustan silti aina asiakkaita ja omaisia tarkastelemaan toimintaamme kriittisesti, sillä haluan, että kehitymme koko ajan ja palvelemme asiakkaitamme yhä paremmin ja paremmin. Mikäli jumitumme paistattelemaan päivää vain kehuissa, emme välttämättä itse huomaa kehittymistarpeitamme. Laatujärjestelmän ylläpitäminen toki työllistää yrityksen vastuuhenkilöiden lisäksi myös koko henkilöstöä, mutta kaikki sen eteen tehtävä työ maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti!

Laatupolitiikkamme tiivistyy yhteen lauseeseen: Se on yhtä kuin asiat joista emme tingi! Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että vaikka olemme nyt väistötiloissa, asukkaiden elämä ei fyysisiä tiloja lukuun ottamatta ole muuttunut. Asukkaat saavat yhtälailla itse osallistua omaan elämäänsä omien valintojensa, taitojensa ja  vahvuuksiensa mukaisesti. Kuntouttava työote ei ole vain sanahelinää ja kauniita lauseita paperilla vaan se toteutuu oikeasti 365 päivää vuodessa, oli auditoija paikalla tai ei! Esimerkiksi usein polttava puheenaihe lööpeissä on ulkoilu. Meillä ulkoillaan joka päivä (satoi tai paistoi), mutta ei meillä silti hoitajia sen enempää ole kuin missään muuallakaan vastaavissa paikoissa. Meillä ulkoilu vaan kuuluu jokaiseen päivään, se ei ole toiminta jota tehdään jos ehditään, vaan ulkoilu kuuluu päivittäisiin rutiineihin aivan kuten syöminen ja juominenkin!

Hauskasti muuten menee tällä sote-alalla tuo hinta-laatusuhde... --> pienellä rahalla tulisi saada paljon laatua! Se on hassua, koska kyllähän se kuitenkin on niin, että jos aikoo ostaa esim. laadukkaan paidan, on myös valmis maksamaan siitä enemmän...

Laatua. Sitähän tuo toiminta salillakin tulisi aina olla - tekniikasta tinkimättä! Oikealla ja  hyvällä tekniikalla tulisi liikkeet suorittaa jotta tuloksia tulisi ja vammoilta vältyttäisiin. Ei auttaisi ahnehtia suurempia painoja mikäli tekniikka siitä kärsii... Mutku mä haluuuun isompia painoja - asenteella ei välttämättä toivottuja tuloksia tule, vaikka tuohon repliikkiin itsekkin syyllistyn toisinaan... Kun toisaalta samoilla painoilla junnaminenkin turhauttaa, eikä siitäkään taida lihaksen kehittymisen kannalta hyötyä olla...

No, mutta jippii, tänään pääsin piiitkästä aikaa salille, viime kerrasta siis tasan viikko. Takareidet oli vuorossa. Tänään ei olisi haitannut vaikka treenin vuoksi olisi kävelykyky mennyt, sillä toiseksi nuorimmainen sai tänään kortin ja oli siis kuskina! :) Enpä tiedä, kumpi minua enemmän jännitti, ulkoinen auditointi vai ensimmäistä kertaa autolla ajavan kyydissä oleminen?!!!! ;D


Kauniita unia! :)

- Mari :)

Mister Y and the Brothers :(

Yääääk!!! Kutsumaton vieras Mister Yrjö se tuli työmaallemme ja päätti näyttää mahtinsa kaappaamalla lähes kaikki asukkaat sekä puolet hoitajista ämpäri- ja pyttyleikkeihinsä! Aveccina Herra Y:llä oli veljekset Ripuli ja Kuume! :(  

Vappuaaton iltana Mister Yrjö saapui ryminällä!  Aivan uskomatonta millä vauhdilla se otti ohjat käsiinsä ja usutti pienen alkulämmittelyn jälkeen väkemme kimppuun myös  ripulin  kivuliailla krampeilla, ja kuumeen korkein elohopealukemin! :(

Hitsi, kyllä minun täytyy sanoa, että kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Herra Yrjö  kumppaneineen tuli niin yllättäin ja aivan puskista! Herra Y aiheutti tulollaan minulle niin kovasti päänvaivaa ja nosti kerralla henkilöstömme sairaslomatilastot aivan uudelle tasolle! Se kipusi huippuun, jota laatimani budjetti ei haluaisi koko vuoden aikana saavuttaa, ja ollaan sentään vasta hädin tuskin neljännesvuosi eletty! Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin Herra Y:lle myös siitä, että hän tuolla tavalla pisti niin monen hoitajan ja asukkaan vappu- ja viikonloppusuunnitelmat uusiksi, olipa tälle viikolle suunnitelmissa eräitäkin juhlia ja kyläreissuja! :(

Ehkä Herra Y halusi kostaa turhautumisensa, sillä olemme tämän yhdeksän vuoden aikana saaneet aina hänen yrityksensä kuriin eristämällä sairastuneen nopeasti ja ennaltaehkäisynä olemme panostaneet sekä hoitajien, että asukkaiden käsihygieniaan. Huolelliseen käsihygieniaan on kyllä panostettu edelleen, mutta eristämismahdollisuutta ei nyt ole, kun elelemme pienissä väistötiloissa. Kahden ja kolmen hengen huoneissa herra Yrjö kumppaneineen leviää kuin kulovalkea, se on nyt todellakin, todellakin todistettu!!!

Vappuaattona, kun seisoin kaupan piiiiiiiiitkässä jonossa, huomasin yhtäläisyyden meidän kaikkien jonossa olevien ostoksissa! Ihan poikkeuksetta jokaisen asiakkaan kärry sisälsi pääosin erilaisia juomia. ;D Siinä minä sitten jonottelin oikein kunnon vappufiiliksissä, ja tunsin sydämeni syövereissä oikein sellaista mukavaa  yhteenkuuluvaisuuden tunnetta... ;D

En tiedä onko vielä liian aikaista kehua, mutta, koska mitä  luultavimmin pahin aalto on pyyhkäissyt jo ohi, uskallan kait avautua asiasta: Nimittäin minuun ei juurikaan vatsapöpöt tartu ja hyvä niin, sillä sijaistamista joka vuoroon on nyt lähipäivinä piisannut... Mutta kyllä minä silti aika paljon olin ärtynyt Herra Yrjölle siitä, että juuri kun minä sain tabulointini parannusvaiheen sille mallille, että olisin päässyt salille, niin sitten minä en päässytkään, kun piti lähteä takaisin töihin... Sanonta "työ haittaa harrastustoimintaa" osui tässä kohtaa kovastikkin ja kyllä minä sen niin kovin henkilökohtaisesti Herra Yrjöltä otin! Mutta tiedänpä sitten ketä syyttää jos... tai kun... lihakseni eivät kasva! ;D

No, säälittävä herra Yrjö pääsi tällä kertaa puukottamaan selkään ja voitti tämän erän... Mutta ei se mitään, sillä tiedoksi vaan Herra Yrjölle kumppaneineen - me emme lannistu, sillä me nousemme täältä entistäkin vahvempina ja parempina!!! Vaviskaa Mister Y and the Brothers!!!

Yrjötöntä kevään jatkoa meille kaikille! :D

- Mari :)