lauantaina, tammikuuta 23, 2016

Sadas kerta toden sanoo

Helouu! Tämä on nyt sadas kerta, kun tänne blogiin rustailen. :) Mukava harrastus ja joskus kirjoitututtaa enemmän kuin toisinaan. Olen lapsesta asti pitänyt kirjoittamisesta eikä mielikuvituksen puutteestakaan ole voinut koskaan syyttää ;D. 




Ala-asteen ainekirjoitustunnilla opettaja asetti vaatimuksen, että vähintään puolitoista sivua pitää jokaisen saada tekstiä aikaiseksi. Tai oli yksi poikkeus, jolle ope määräsi maksimimäärän  ja se oli kymmenen sivua! Ennakoin kirjoittamalla normaalia pienemmällä käsialalla, mutta joskus oli pakko pyytää lisäsivuja, kun oli hyvä seikkailutarina vielä pahasti kesken ja halusin kaikki juonikuviot mukaan.  Ja niitähän minun päässäni piisasi! :D 




Päiväkirjaa en ole koskaan pitänyt, vaikka niitä voisi kyllä olla jälkeenpäin kiva lukea. Joskus vuosia sitten ilmoittauduin "luovan kirjoittamisen"-kirjekurssille, mutten koskaan ehtinyt siihen paneutumaan ja se jäi. Tämä blogin pitäminen on ollut minulle hyvä stressin purkukeino. Usein kun alan kirjoittamaan, olen vähän stressaantunut jostain, mutta sitten se fiilis muuttuu melko pian, kun rivejä alkaa syntymään. :)
Mitään "pitäis taas kirjoittaa"-stressiä minulla ei ole, vaan jos aikaa ja mielenkiintoa on, niin sitten pistän näppäimistön sauhuamaan :D. Enemmän voisin tietty vähän suunnitella ja miettiä mitä ja miten kirjoitan, koska kirjoitushuumassa voi välillä ajatus lennellä...mutta ehkä ensielämässä sitten :D




 Sitten on tietty kiva kun tänne voi laittaa myös kuvia. Kuvallisia blogeja on mielestäni kiva seurata. Valokuvaaminen tai oikeastaan kuvakulmien asettelu on aina kiinnostanut minua myös, vaikken koskaan ole toimertunut hankkimaan oikeaa kameraa. Tai siis itseasiassa rippilahjaksi sain kummeiltani siihen aikaan viimeisen päälle hienon kameran, mutta se nyt on ollut historiallinen nähtävyys jo kymmeniä vuosia! :D




Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

-Mari :)

maanantaina, tammikuuta 18, 2016

Love

No niin, ei ehkä ole salaisuus, että minä olen rakastunut! ❤ Ihan koko ruumiillani ja sielullani! Tällekkin rakkauden kohteelleni olen valmis puristamaan viimeisenkin hikipisaran, jos se sen vaatii - ja tämähän sitä nimenomaan vaatii! ❤
Arvatenkin kiinnostuit, mikä on tuo rakkauteni kohde? Tzadaa...No sehän on uusi hieno kuntosali WellGoTrainingCenter, joka aukaisi ovensa muutama viikko ennen joulua! Sali on oikeasti tosi makee sisustukseltaan ja laitteet on hankittu sillä ajatuksella, että tällä salilla treenataan kovaa ja kehitytään!




Osa salin laitteista ovat inhokkejani (olipa yllättävää :D) ja osa mielikkejäni ❤. Inhokkeja kuitenkin on vähemmän ja ne esittelen ehkä joku toinen kerta... Tällä kertaa keskityn vain mielikkeihin. ❤
Tai no, aloitetaanpa kuitenkin tuosta minulle ihan uudesta tuttavuudesta, kelkasta. Se kuuluu niihin härpäkkeisiin, joihin tunnen suurta vetoa, mutta johon en vielä ole kunnolla tutustunut.
Eräänä iltana, kun minä olin jo antanut kaikkeni ja Neealla tuntui vielä olevan virtaa vanttuissa, päätin asettautua piiskaajan rooliin. Siinä taisi olla painoa semmoisen satkun verran, kun Neea minua juoksutti.
Siinä vauhdin hurmassa tulin muuten huomanneeksi, että mullahan on aika vahva plikka - keneen se oikeen on tullu! ❤ Tai no, voinhan mäkin vaan olla kevyt... ;D
Ajattelin muuten antaa hyvän kehitysidean, että voisivat tehdä tuon kelkkaradan kiertämään ympäri salia. Neea tai joku muu tiimikavereistani voisi sitten aina lykkiä minut laitteelta toiselle. Hih, odottakoon nyt vielä muutaman vuoden tuo loistoidea ;D




Ai niin. Ennen kuin päästän mielikit valloilleen, haluan tähän väliin esitellä exäni. Mun exällä ja mulla oli hieno ja palava rakkaussuhde. Mä kehityin koko ajan, mutta sitten meille tuli ongelmia (vaikka missäpä lovestoryssä ei ongelmia joskus olisi), ja päätimme olla erillään ainakin toistaiseksi. En pakoile silti ihan täysin, vaan ex-rakkaani soveltuu kyllä nykyisin oikein hyvin vaikkapa jalkojen lämmittelyyn :D





Nonni. En haikaile enää exäni perään, vaan siirryn vihdoinkin nykyisiin mielikkeihini! Hiptrust on osoittautunut oikein huipuksi osumaltaan ja kyllä nyt saa persmaus kyytiä! Turhaan alkuun arastelin selän takia, joten ei muuta kuin lisää kiekkoja kyytiin vaan!




Voi vehnä, aina se vaan on yhtä säälittävän näköistä ja kuuloista ähinää, kun minä sieltä alta pois kampean! :D Siltikin, vaikka hienot korokkeet kiekkojen alla antavat mukavasti tilaa. 




Ylätaljasta olen alkanut pitämään yhä enemmän ja enemmän, koska se menee niin hyvin perille ja painoja olen saanut mukavasti pikkuhiljaa lisättyä myös. Tykkään! ❤




Huh, tämä se on vatsalaitteiden kuningas, joka ei paljoa lisäpainoja kaipaa! Raskas ja rakas, tai ainakin antoisa - tietää seuraavana päivänä tehneensä! :D




Mielikeistä viimeisin (muttei todellakaan vähäisin), on salilaiterakkauteni PENKKI❤! Iiik, ihana penkki❤! Penkkiin olen niin rakastunut tätä nykyään, että vaikeaa on sanoin kuvailla meidän loistavaa suhdetta!❤ Mä niiiiin odotan aina penkkipäivää ja onneksi niitä on kaksi joka viikko! Penkkiin liittyy myös yksi jo muutaman kuukauden kestänyt pikkuprojektini! ;)




 Salin rautojen lisäksi pidän myös venyttely- ja kahvakuulasalista.
Sumokyykystä pidän erityisesti sen vuoksi, että olen aina saanut sen tuntumaan oikeassa paikassa. Neea tosin ilmoitti sen olevan inhokkinsa (whaat?!), mutta teki sitkeästi kaikki pitkät sarjat koska äiti käski - thats my girl! ❤




Vastoin kaikkia salin ikärajasuosituksia, venyttelysali saattaa helposti muuttua myös leikkisaliksi... :D




Ihan vaan sen vuoksi, että palloilulajit on niin kovin mukavia myös ;D




En tietenkään anna salirakkaudelle kaikkeani ilman vastinetta! Rakkaudellani on hinta ja se on täysin suhteessa rakkauteni määrään. Palkkioksi odotan saavani hyvän kunnon ja sen myötä mahtavan olon ja mielen!❤


 Loistavia ja antoisia treenejä meille kaikille mielikkien, ja varsinkin niiden inhokkien parissa! :D

- Mari :)



maanantaina, tammikuuta 11, 2016

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Tervehdys. Minun mieleni on nyt niin maailman ihmetyksiä täynnä, että pakko on naputella ne päästäni pois! Suurin ihmetykseni tässä omassa pikku aurinkokuplassani on nuo maahanmuuttajat ja aiheeseen liittyvät oheistoiminnot.  Rasistit ja suvakit, onko niissä loppujen lopuksi jotain eroa?  Molemmat ovat rohkeita oman mielipiteensä takana seisovia ja haluavat kait omalla tavallaan hyvää muille. Kuitenkin provosoivat tietoisesti toisiaan  ja provosoituvat kaikesta. Niin että ihmettelen vaan, että auttaako se sitten  maahanmuuttajia? Tai kantaväestöä?   Olen myös ihmetellyt, että joku on henkeen ja vereen maahanmuuttajia vastaan, vaikkei tunne, eikä tiedä yhtään millainen ihminen on kyseessä?!  Mutta vähintäänkin yhtä ihmeellistä on se, että puolustetaan henkeen ja vereen, siitäkin huolimatta, että henkilö on vaikka syyllistynyt rikokseen?! Noo, tämä nyt olisi loputonta ihmettelyä puolesta ja vastaan ja sitä paitsi, kyllä minäkin kolmetoistavuotiaana olin henkeen ja vereen HanoiRocks-fani, ei siinä auttanut kenenkään tulla Dingon ihanuutta minulle ihmettelemään - väärässä oli ja pahasti, tuo typerä toisinajattelija! :D No, molemmille ääriryhmille toivoisi kykyä olla ennakkoluuloton, avoin ja tietty realisti. "Hyvällä hyvää" voisi tässäkin kantaa ja ehdottomasti tietenkin maassa maan tavalla! :)




Maahanmuuttajat, rasistit sekä suvakit saivat olla vuoden vaihteessa muutaman päivän rauhassa kun
Teri Niitti, vai mikä se nyt olikaan, niittasi viimeisen naulan arkkuunsa - eikun siis vieraan äitykkäliinin imetyskuvan instaan. No, tällä hetkellä varmasti kaikki tietävät, kuka on Teri Niitti ja herra sai ansaitsemaansa huomiota ihan kympillä! Oli muuten loistava markkinointikikka ja ihan ilmaiseksi, vai olikokohan! ;) Päälliskaupaksi Niitti sai niin hyvin siedätyshoitoa tuohon maailman ihmeellisempään ja oudoimpaan asiaan kuin imetys, ettei varmasti hämmästy enää ikinä  ruokintatyössä olevista rinnoista. ;D Kunnei nyt vaan äidit rintoineen poikaparan uniin tulisi! :D Mutta vaikka tuo Niitin ajattelematon teko pahoittikin niin monen äidin ja ehkä isänkin mielen, niin kyllä se oli ihan kaivattua vaihtelua tuohon edelliseen aiheeseen!




No mut hei! Onneks PikkuLeijonat voitti kultaa! Ja huh millä tavalla - ja ajalla! Itse en ole mikään jääkiekon fanittaja,  joten en osaa sanoa, oliko voitto ihme vai ei, mutta sen verran on ihan pakosti tullut seurattua, että huikeita nuoria miehiä ovat kaikin puolin ja tosi mahtavaa kun voittivat! Näin ei-penkkiurheilijana täytyy sanoa, että vaikka jotkut kovasti ihmettelikin jatkuvia maali-uusintoja, niin itse kyllä katselin ihan mielelläni niitä yhä uudestaan ja uudestaan - ja varsinkin kun tiesin lopputuloksen! :D Hienoa oli nähdä poikien, valmentajien sekä kannustajien riemua - omien kotijoukkojeni riemusta puhumattakaan! ;D




No, mutta sitten me saatiin pakkasta. Paljon. Sitä ollaan sitten ihmetelty ja taivasteltu kotona, töissä, salilla ja kaikkialla!  Olisko ollut ihan kolmekymmentä rikki. Juu. Ja ihan varmasti ensimmäisen kerran Suomessa oli noin paljon pakkasta. Ainakin niin voisi minunkin ihmettelystäni päätellä! :D  Ja mitä helv... juuri kun aamuherääminen alkoi olemaan mieluisaa (sai todeta kohonneet pakkaslukemat),  niin sitten se riemu lakkasikin yhtäkkiä!  Kävi lämmin henkäys talvisäässä ja asteet putosi puolella! Höh, olisin voinut vielä ainakin kaksi päivää ihmetellä sitä, että meillä on täällä Suomessa, talvella ja kaiken kukkuraksi vielä tammikuussa pakkasta! :D 




Oi vitsi ja sitten tuo Merikarvian lumisade! Ensin päivitellään sitä, kun ei ole lunta ja sitten naapuripitäjä kahmii kaikki lumet itselleen ja pääsee vielä ennätysten kirjoihinkin! :D Johan se nyt viimeistään on ihmetyksen aihe! :D Itseäni ei oikeastaan mikään sää haitaa, koska en joudu ulkona juurikaan olemaan. Jos joutuisin, niin sitten varmaan haittaisi :D. Skrapaamisesta en pidä, paitsi suojasäällä, jolloin jää lähtee helpolla. Lumitöistä taas en pidä suojasäällä, mutta pakkasella on kiva, koska lumi on silloin niin ihanan kevyttä ja puhdasta! Mutta kyllä minä kaikin tavoin yritän vältellä skrapaamista ja lumitöitä - yleensä siinä kyllä loistavasti onnistuen!  :D On hieno juttu, kun Suomessa on neljä vuodenaikaa ja kiva on itseään lohdutella pakkasten ja lumisateiden keskellä, että pian on taas kevät ja kesä! Silloin ei  ainakaan ole enää kylmä! Tai no, ei tuosta Suomen suvesta aina tiedä, mutta ei kesällä ainakaan lumiennätyksiä rikota! :D




Mutta joo, mukavia talvipäiviä kaikille! Ihmetellään maailman menoa ja meininkiä, ja yritetään elää sovussa kaikkien kanssa! Ja juu, onneksi meillä on sana- ja mielipidevapaus ihan kaikilla! Ja pidetään face ja muut härpäkkeet kiinni, jos liiaksi alkaa maailman ihmetykset silmille hyppiä! :D



Peace and love ❤





-Mari :)