Loppuvuoden tunnelmia

Pam! Sitä on sitten kohta tämä vuosi taputeltu. Paljon on vuodessa taas tapahtunut, vaikka ensimmäinen ajatus onkin, että menipä vuosi vauhdilla - huomasinko edes! Aika kuluu nopeasti ja useinmiten tuntuukin, että aivan liian nopeasti. Olisi mahtavaa kun saisi joskus, edes  kerran elämässään pysäytettyä ajan! Hih, sitten voisi odottaa vaikka koko pitkän elämänsä sitä oikeaa hetkeä pysäytettäväksi :D tai katua koko loppuelämänsä, kun pysäytti liian aikaisin todetakseen, että oli väärä hetki! :D No, vuoden huippuhetkeni olen tänne ainakin osittain naputellut ja huonoja hetkiä en viitsi muistella, joten mitään menneen vuoden KertausOnOpintojenÄiti-tarinaa en aio nyt väsätä, vaikka kuvat ovatkin aiemmista postauksistani.

Valehtelisin jos väittäisin, ettenkö kuluneesta vuodesta yhtään päivää pois vaihtaisi - ainakin puolikkaan ehkä toisenkin. Tai no. Tiedä sitä, paranisiko vaihtamalla ja jossittelukin on turhaa. Mutta kyllä minun täytyy sponttaanina ja välillä ehkä liiankin eläväisenä naisihmisenä myöntää, että kyllä jotkut sanat ja tekoset olisivat voineet olla tapahtumatta ja toisaalta, jossain kohtaa olisin voinut herkemmin avautua tai toimia. No, omista ja miksei toistenkin virheistä kannattaa yrittää ottaa opiksi ja joskus sitä onnistuu, toisinaan ei. Pääasia on tietty, että kantaa vastuun tehdystä tai tekemättä jättämisistään, olivat ne sitten oikein tai väärin. Nooh, kyllä minä sillä tavalla ihmisiksi yritän elää, että ehtoolla ennen maate menoa ilkeän itseäni peilistä katsoa! :D

2015 on ollut hyvä vuosi. Hyvä vuosi ei tarkoita, etteikö olisi ollut jotain pieniä murheita ja ahdistusta, sekä henkilökohtaisen elämän, että työn puolesta. Hyvän ikävistä asioista tekee se, että olen joutunut tarkastelemaan asioita hieman eri vinkkelistä ja oppinut ymmärtämään uusia asioita ja tilanteita - kaikella kun on tarkoituksensa, eikä elämä ole aina niin mustavalkoista. Huippuhetketkään eivät tuntuisi niin loistavilta, jossei välillä olisi murheita! Aina joskus, valitukseni keskellä muistutan itseäni, että elämä on kohdellut minua silkkihansikoin! Minun murheeni ovat hyvin pieniä verrattuna monen tuttavani tälläkin hetkellä oleviin suuriin murheisiin. Yritän olla kiitollinen siitä kaikesta mitä minulla on, ja onnellinen kuinka hyvin asiani tällä hetkellä ovatkaan. Vielä kun oppisin nauttimaan hetkestä. Ei sitä aikaa tarvisi pysäyttää, se saisi kulua, kunhan vain itse pysähtyisin ja osaisin nauttia juuri tästä hetkestä! Tuota ikuisuusasiaa opetellen mennään tulevakin vuosi.

Uudenvuoden lupauksia en taida tehdä, koska minähän teen itselleni lupauksia mennen tullen. Teen lupauksia tänään, huomenna, maanantaina... Tänään alan menemään ajoissa nukkumaan. Huomenna lopetan kynsien pureskelun. Maanantaina aloitan dietin. Ensi viikolla sitä ja ensi kuussa tätä. Osimoilleen näin se menee. Lupaan itselleni ympäri vuoden. Oli vanha tai uusi vuosi. Kesä tai talvi, minä lupaan. Ja tiedättekö,  hassuinta siinä on, että lähes joka kerta itse uskon täysillä, noin kolme tuntia kestäviin lupauksiini :D

Uusi tuleva vuosi tulee olemaan mielenkiintoinen. Minulla on ollut haaveita, ja niistä on tullut, tai tulossa projekteja. Olen kait tyyppi, joka tarvitsee elääkseen uusia haasteita. Ja päämääriä pitää olla, ne kantaa eteenpäin ja motivoi!

Oikein mukavaa ja turvallista loppuvuotta kaikille!

Ja tulevaan uuteen vuoteen toivon kaikille säkkikaupalla Onnellisuutta, Rakkautta ja Terveyttä!

Halirutistus! ❤

- Mari :)

Joulua

Huh huh! Ihan hiki täsä pukkaa päälle! Nimittäin tämä makaaminenkin vielä menis, mutta tästä ylensyömisestä johtuvat tuskanhikikarpalot otsalla pistävät tämän mamman tosissaan puuskuttamaan... Itseäni kadehtien ja myöskin haikeudella mietin sitä, että viime joulun olin ilman ähkyä ja taisinpa jopa hieman laihtuakkin... No, sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee! :D

Muuten joulu onkin mennyt perinteisen kaavan mukaan. Aattona tietty vähän töitä ja illalla MyHelaSakki kokoontui meille. Tänä vuonna pukkikin piipahti hauskuuttamassa meitä, tosin Tuukan huumori ei vielä riittänyt tuon punanutun kohtaamiseen... Ei siltikään, vaikka pukki riisui parran sekä lakin pois, ja alta paljastui tuttu henkilö. :D

Tuukan mielestä paketit saisivat olla kuusen alla avaamattomina ja selvästi häntä kiinnosti vain käärepaperit ja kiiltävät narut. Suosikkeja olivat myös erilaiset pakkauskiinnikkeet. :D

Me muut kyllä tykättiin pukista! Paljon!

Nana ja Nita olivat innostuneet leipomaan herkkuja. Hienoja luomuksia jotka olivat myöskin äärettömän hyviä - ja valitettavan kaloripitoisia! Nanan herkut hupenivat suihimme melko nopeasti...

Myöskään Nitan muumitalo ei välttynyt joulumyrskyltä!

Pitääpä mainita myöskin erään ystävän tuoma ja itsetekemä lohitahna ja saaristolaisleipä, joka ei herkullisuutensa vuoksi ehtinyt joulupöytään asti ;D Tänä jouluna tytöille selvisi myös se, että tuo samainen lohitahnan valmistaja oli käynyt meillä pukittamassa takavuosina ja hilpeyttä aiheutti vieläkin se, että pukin mukana ollut tonttu joi glögiä nostaen partansa ylös :X :D

Neean kanssa me käytiin aattoyönä kirkossa, muiden jäädessä pelaamaan.

Tapanina me ihastelimme anopin parvekkeella komeana kukkivia kesäkukkasia :)

MyHelaSakin seurasta nauttimisen, löhöilyn ja mässäilyn lisäksi olen sentään toimertunut ennen ja jälkeen joulun salille - iso pojo itselleni siitä! :D

 Ja ähkystä olosta huolimatta treeni on kulkenut melko hyvin, tosin kulkisi ehkä paremmin jos olo olisi kevyempi - huomenna olen päättänyt alkaa uuden kevyemmän elämän, ehkä tällä tavalla:

Mukavaa loppuvuotta meille kaikille!
- Mari :)

Juhlaa ja juhlaa

Heippa! Onpas mukava kuulla, että niin moni on kaipaillut uutta postausta! :) En suinkaan ole lopettanut kirjoittamista tai kyllästynyt, on vaan ollut kaikenlaista pikkupuhdetta tässä pitkin syksyä... No, nukkumaan menoajastani  huolimatta (:D), päätin pikaisesti kertoa teille  viimeaikojen huippuhetkistäni! :)
Marraskuun lopussa Aurinkohoitsuilla oli pikkujoulut, kahdessa erässä taas, koska aina pitää jonkun olla töissäkin. Perinteisesti  teemaa ei tiennyt kukaan muu kuin minä, mutta h-hetken lähetessä, pikkuvinkeillä porukka saattoi aavistaa jotain...

No, tylsyyksissäni minä siis päätin tilata pari Murhamysteeriä Tamperelaiselta Tuoni-Studiolta. ;D Murhien selvityspaikkana oli Noormarkun Kotiseutumuseo Kahari ja maittavasta murhaillallisesta vastasi Noormarkkulainen Juhlapalvelu Makuri. :) Ensimmäinen murha tapahtui sairaalamaailmassa ja toinen murha rikkaiden suosimalla casinolla... Mahtavat illat mahtavassa porukassa, ja jos nauru todellakin pidentää ikää, niin 100 vuotta taitaa mennä helpostikin rikki yhdeltä jos toiselta... ;D

Joulumyyjäiset meillä oli perinteisesti samaan aikaan kun Noormarkun yrittäjien joulunavaus ja vilskettä ja vipinää piisasi koko päivän! Vielä ollaan muuten ensiviikolla keskiviikkoon asti auki, joten jos haluat hauskoja ja kauniita käsitöitä itselle tai lahjaksi, niin vielä ehtii... vink vink! ;D

Aurinkokulman joulujuhlaa me vietettiin viikko sitten, ja todettiin, että pian ei enää mahduta seurakuntatalolle, jossa kuitenkin paikkoja on pitkälti yli sadalle! Ihan mahtava fiilis, kun asiakkaat ja heidän läheisensä osallistuvat niin runsaslukuisesti! :) Perinteisesti meidän joulujuhla alkaa aina enkelikulkueella ja jouluevankeliumilla ja niistä en suostu luopumaan ikänä! Presidenttiparin itsenäisyyspäivän vastaanoton lisäksi, palkitsin myös kymmenen vuotta asiakkaana olleet ja tietty ensimmäisen työntekijäni Pirkon! :) Tänä vuonna kokosimme myös päivätoiminnan ohjaajien kanssa näyttelyn, jonka teemana osittain oli "Toisen jäte - Meidän aarre".  Juhlavieraat saivat ihastella roskista ja jätteistä taidolla tehtyjä askarteluita ja käsitöitä! Tunteikas ja upea juhlailta!

Edellispäivänä juhlimme pienellä sukulais- ja ystäväporukalla Nikon ja Janniinan valmistujaisia. Niko valmistui sairaanhoitajaksi ja Janniina sosionomiksi. Mahtava kolmen ja puolen vuoden suoritus molemmilta ja hatunnosto varsinkin Janniinalle - opiskelun, työn, raskauden ja vauvan hoidon yhteensovittaminen ei aina ole kovin helppoa, mutta onnistuu, kun on sisua ja motivaatiota!

Tämän vuoden juhlat on juhlittu ja pikkuhiljaa tulee taas tajuttua se tosiasia, että muutaman päivän päästä on joulu. On se kumma juttu, että se yllättää minut joka vuosi yhä uudestaan ja uudestaan! :D No, stressiä en tänäkään vuonna aio ottaa, nimittäin jo monta vuotta sitten ymmärsin, että minulle joulu tulee joka vuosi, olinpa tehnyt joulun eteen vain vähän tai vielä vähemmän :D Jouluni tulo ei myöskään ole ilmoista kiinni. Sitä paitsi, tänä vuonna jouluni tuli jo pari viikkoa sitten, kun valkkujeni oma kuntosali avattiin! Tyylikäs sali, johon ei voi olla rakastumatta ensi silmäyksellä! :)

Ai niin, yks PikkuIsoRaksukin ❤ kävi tutustumassa mamman uuteen ihastukseen :)

Stressitöntä ja mukavaa joulun aikaa kaikille! :)

- Mari :)

Terve taas :)

Syksyinen tervehdys! Tovi on vierähtänyt, kun viimeksi olen istunut blogia kirjoittamassa... Kesä taisi kulua pääsääntöisesti kesää odotellessa, mutta paljon jäi mukavia muistoja, vaikkei sää aina niin kovin häävi ollutkaan. Nanan kanssa me hoksattiin muutama päivä ennen koulujen alkua, että oho, Nanalta loma loppuu, ja kesälomareissu on vielä tekemättä :D. Niinpä me kaks kaunista suunnattiin kohti Tamperetta ja käytiin muutaman päivän ajan vähän shoppailemassa,  herkuttelemassa ja killumassa, tottakai kun kerran korkealla oltiin ;D. Ja ai niin - nukkumassa pitkään aamulla! :).

  Työ ja vapaa-aika seisten tuli minulle kesän aikana tutuksi, kun en saanut istua useampaan viikkoon, mutta nyt takareisi on kunnossa taas! Selkä on hieman präkäillyt, joten kovin paljoa en ole kesäkuun jälkeen päässyt vielä salille rehkimään. Joidekin korvakorut kuulemma painaa enemmän kuin tämän hetkiset kyykkypainoni, ja silti selkäni ilmoitti, että kiitti nyt riitti- taukoa pliis! Höh!:/

Nooh, aattelimme Nitan kanssa kokeilla juoksukoulua, siinä ei ainakaan selälle painoa tulisi. Muutaman viikon joten kuten Nitan tahdissa pysyinkin, mutta eihän tuo tärähtely selälleni hyväksi ollut, joten suosista sitten loppujen lopuksi kellottajaksi siirryin. Nita tuon koulun loppuun asti juoksi ja itseasiassa, jo viikkoa aiemmin sen vitosen lenkin eka kerran jo heittikin. Loistavaa Nita!!!

Syyskuun alussa me oltiin Markon kanssa viikko Kyproksella ja tällä kertaa (ihan ensimmäistä kertaa ikänä) ihan kahdestaan! Hiekkasumu esti auringon suoran paahtamisen, mutta muuten oli kuuma kuin saunassa - ja sitä me kyllä haluttiinkin! Oho, anteeks mun kuluneet varpaani eiku lakkani, tai no ihan miten vaan... :D

Päivät me kierreltiin mönkijällä upeita karuja maisemia...

... ja ehtoot me huristeltiin pitkin kylän raittia sähkömopoilla :)

Huh kuinka kaunista siellä oli! :)

Merirosvolaivassa kävi ehkä olo tukalaksi, kun hyppelivät sieltä kilpaa pois ;)

Hiekkasumun vuoksi jouduttiin pitämään huivia suun ja nenän edessä, joten tuli kiusaus hoitaa valuutanvaihto hieman eri tavalla ;D Mutta sitten muistinkin, et ai juu, sama euro ja sit viel ne jutut rahattomista pankeista... ;)

Kirkot ja luostarit ovat aina kiehtoneet minua, joten niissä piti tietenkin käydä, sekä yöllä, että päivällä :)

 

Päätettiin jo kotona, että joka päivä käydään eri paikassa syömässä vaikka kiusaus olikin suuri mennä toinenkin kerta hyväksi havaittuun paikkaan. Koko viikon aikana ei juurikaan pettymyksiä tullut, mutta huippuyllätyksiä kyllä! Japanilaisen ravintolan show oli upea, vaikka siinä aavistuksen verran leikittiin ruuan kanssa ja se on mielestäni vähän... mutta kaikki leikit johtivat ruokalautasellemme, joten haaskuun ei sentään mitään mennyt! :) Tunnelman ja maun puolesta ehdottomasti paras oli perheravintola, jonka Tony-isäntä kätteli jokaisen asiakkaan henkilökohtaisesti :)

Nyt kun oli aikaa istua kampaajallakin, niin kotona paljon parjatun kouvolatukan jätin Kyproksen saarelle :)

Kiva loma ja hyvässä seurassa, vaikkakin viikko on minulle liian pitkä aika samassa paikassa, kolme-neljä päivää olisi ihan riittävä... Mietittiin, että voitais joskus vaihtaa muutaman päivän välein hotellia, kaupunkia tai jopa maata, niin ehkä ei ehtisi koti-ikävästä johtuva tylsistyminenkään iskeä meikäläiseen :D

Syksyn kuluessa on taas yksi poikanenkin lentänyt pesästä pois, nyt kolme neljästä on omillaan. Neea aloitti terveydenhoitajaopinnot samkissa ja muutti Poriin, ei siis kovin kauas kuitenkaan. Siinä me jokunen karmea läävä koluttiinkin, kunnes sitten löytyi siisti, kivan kokoinen ja -hintainen vuokra-asunto keskeltä Poria! Noo, eipä sitten muuta kuin sisustamaan :)

Tupareita MyHelaSakki vietti tietty taas porukalla ja hyvin mahtui tusina kaffittelijoita Neean nättiin yksiöön :). On se vaan aika jännä, kuinka sitä toisaalta odottaa, että lapset kasvaa ja muuttaa omilleen, jotta ite sais omaa aikaa ja rauhaa... ja sit toisaalta kuitenkin haikailee niitä aikoja kun kaikki pyörivät jaloissa ja itse oli tilanteen herra, tiesi missä kaikki olivat ja mitä tekivät. Ei oikeastaan nyt voi muuta kuin toivoa, että kaikki ne elämisen opit, jotka on ajatellut lapsilleen opettavan, on oikeasti menneet perille ja he tekevät elämässään hyviä valintoja ja ennen kaikkea ovat onnellisia! 

Muutama viikko sitten MyHelaSakki kokoontui mökille kisailemaan, saunomaan ja paljuilemaan. Arvoimme parit ja kymmenottelu oli valmis alkamaan. Huh, kuinka kilpailuhenkistä porukkaa tämä täysi tusina on! Olinko yllättynyt? No een... ;D  Eikä yhtään, tai no, ehkä yks ja kaks huonoa häviäjääkin mahtuu tähän tusinaan - olinko siitä yllättynyt? No en! :DDD Hauskaa oli ja tärkeintä ei tietenkään ollut voitto vaan huippuhyvät palkinnot! :D

Töissä meidän kymppiteema jatkuu ja tässä joku aika sitten juhlittiin keittäjä-Pirkon kymmenvuotistyöpäivää:)

Mukavia ja aurinkoisia syksypäiviä kaikille!

- Mari :)