maanantaina, kesäkuuta 20, 2016

Keskikesän dieettimietteitä

Tsaukkista! Se olis sitten juhannusviikko. Se tarkoittaa sitä, että pian ollaan taas lujaa menosssa kohti syksyä, päivät lyhenee ja yöt pimenee jne jne... Hah hah, ehkä nyt kuitenkin nautitaan vasta aluillaan oleva kesä pois alta ja sitten vasta sitä syksyn väriloistoa : D


Minulla oli tosiaankin painotavoite juhannukseksi ja se on nyt saavutettu! Jes!
Mahtava fiilis! Vähänks oon hyvä!
Niin no, kai se tässä kohtaa sanottava ja myönnettävä on, että ihan pikkusen tai ehkä vähäsen hyvä mun valkkukin vissiin on?
No okei! Ihan superhuippuparhaita ollaan molemmat - kerrassaan loistotiimi! :D

Täytyy kyllä ihmetellä, että niin helpolla fläsä on sulanut, toki alkuun se oli paljolti nestettä myös. Eikä se sen ihmeellisempiä uhrauksia tai raatamista minulta ole vaatinut, kuin valmiiksi tehdyn yksinkertaisen ruokavalion noudattamista. Aerobista en ole joutunut tai saanut tehdä lainkaan, joten mistään aamu viiden tyhjällä vatsalla lenkkeilystä minulla ei ole mitään kokemusta. 
Salilla olen käynyt neljä kertaa viikossa kuten ennenkin ja kevään aikana ihan mieleni virkeydeksi myös jokusen kerran ryhtitunnilla ja lämpöjoogassa. Aurinkohoitsujen "huomenna ei kävellä"- jumppa on aikatauluihini sopinut muutaman kerran.

Mielitekoja minulla on matkan varrella ollut. Välillä paljonkin, mutta vain muutaman kerran olen repsahtanut ja sitä pidän  tunnesyöpölle loistavana suorituksena! Tosin minun repsahdukseni ei ole mitään pikkunapostelua vaan ääripään ihmisenä sekin minun pitää tehdä...ööö...noo...tietty sata lasissa harmillisen täysillä!
Puolen vuoden aikana paino junnasi välillä paikoillaan, ja tällaista heti mulle kaikki -luonnetta se toki koetteli. Välillä tuntui epäreilulta, että paino ei moneen viikkoon pudonnut tai saattoi jopa nousta, vaikka ohjetta olin pilkulleen noudattanut.


Onneksi valkku osasi rauhoitella, eikä ihan kaikkiin vähennetään ruokaa/lisätään treeniä -ideoihini mukaan lähtenyt. Henkisellä tuella on valmennuksessa suuri merkitys, se ei riitä, että saa hyvät ruoka- ja treeniohjeet. Pää on niin kimurantti kapistus ja mielen maailma vaikuttaa kaikkeen, niin hyvässä kuin huonossakin.
Tällä hetkellä painoni on melko lailla jees. Muutaman kilon saisi pudota vielä jossain vaiheessa, mutta nyt tavoitteena on pysyä näissä lukemissa, vaikka ruokaa koko ajan lisätäänkin. Tuo pikkuhiljaa lisäily onkin kärsivällisyyttä vaativa piiiiitkä projekti ja välillä tuntuu, että pienemmällä ruualla oli vähemmän nälkä ja mielitekoja. Suuren kiusauksen hetkellä on hyvä itseään muistuttaa, että se on vain tunnetila ja menee pian ohi - sen kun aina muistaisikin!

Heinäkuussa pyörähtää neljäs vuosi valmennusta käyntiin ja minulla nakuttaa takaraivossa, että tulevan vuoden aikana oma paino pitäisi penkistä nousta. Se on minulle hurja tavoite ja lisää motivaatiota voimaharjoittelun lisäksi  myös painonhallintaan. Jos vaakalukemani nousee, karkaa tuo pitkäaikainen haaveeni yhä kauemmaksi ja vaikeammaksi saavuttaa.

Jaa juu, Utin kanssa tuossa joku päivä treenin jälkeen otettiin vähän poseharkkaa ja TiiaTheRespaTyttö ystävällisesti ikuisti tuon hetken. Noo, mitäs sanotte, ehkä ihan vähän vaati vielä treenausta? Siis multa, jos joku mietti et kummalta ; D


Turvallista ja mukavaa juhannusta kaikille!
- Mari :)

tiistaina, kesäkuuta 14, 2016

Kuntoo ja motivaatiopläjäyksiä

Heissan! Ollaan taas saatu nauttia mahtavista auringonpaisteisista päivistä! Nokun näyttämön Sisko ja sen veli -näytelmää on kerrankin saatu seurata ilman sateita ja jos haluatte viihtyä hyvän näytelmän parissa, niin vielä ehtii tällä ja ensiviikollakin seuraamaan Neean ja kumppaneiden hassunhauskaa kohellusta Noormarkun Kaharinmäellä :D 









Keskikesän juhla lähestyy uhkaavasti tai odotetusti tai ihan miten vaan, mutta minulle se merkitsee tietyn painotavoitteen (toivottavasti) saavuttamista. 
Olen kovin lähellä jo ollutkin, mutta viime päivinä on sokeripiru saanut mieleni muutaman kerran valtaansa. Pitääpi heti ottaa itseä niskasta kiinni, ennenkuin homma lähtee vallan lapasesta! Jos tuolle himolle annan vallan, se vie kyllä hetkessä minut mennessään! Minä nimittäin voisin vaikka elää pelkillä herkuilla, mutta siihen ei ole mahdollisuutta minulla, eikä varmasti kellään muullakaan. 
Joten ryhtiä Mari nyt heti paikalla!!! Et perhana soikoon sössi tätä nyt!!! Mur ja räyskis!

Joku aina kyselee, että miksi blogistani puuttuu kuntokuvat... Nooh, ehkä siksi, että kunto jonka kuviin pitäisi ikuistaa, on puuttunut! Onneksi viime vuoden lopussa sain itseni vihdoinkin ruotuun ja se on palkinnut kyllä! Tässä vajaassa puolessa vuodessa olen saanut fläsää kivasti sulamaan, joten nyt saattaa hiukan jotain muotoakin pikkuhiljaa alkaa näkymään :)








Otin muuten jokunen viikko sitten askeleen vanhaan, eli never say never! En suinkaan viittaa edelliseen kappaleeseen ja tarkoita mättöämistä, vaan olen onnistuneesti lämmittänyt taas suhdettani ex-rakkauteeni! Tosin turvallisesti vielä smithin hellässä huomassa ja hyvin pikkuruisilla painoilla edetään. Selkä on ainakin toistaiseksi ollut ihan myötämielinen tähän uudestaan orastavaan suhteeseemme ja täytyy sanoa, että aika mageet fiilikset mulla on! Siltikin, vaikkei tangossa paljoakaan ole painoa. 




Pari viikkoa sitten bodauksen tietojätti "Hulkki",  anteeks muuten tietämättömyyteni, mutta ei aavistustakaan mistä moinen lempparinimi on peräsin... :O Varmaan taas niitä juttuja, jonka kaikki muut tietää paitsi minä :D
 No mutta siis... Utti Hietala kävi tekemässä laitekuntotsekkauksen Wellgolla ja pitämässä treeniseminaarin. 
Hih, mun on nyt kyllä ihan pakko tähän kohtaan laittaa Utista kisakuva, koska mies on niiiiiiin hienossa kunnossa! Taitaa tosiaankin tietää mistä puhuu!





Utti oli silminnähden asiastaan innostunut ja halusi auliisti jakaa tietoaan meille kuulijoille. Luultavasti asiaa Utilta olisi voinut tulla vaikka kaksi päivää ja vartin päälle, jos vaan persmauksemme olisi istumisen kestänyt! :D Oli kyllä antoisa päivä! :)







Viime lauantaina meillä oli tiimipäivä. Janin ja Ringan luentojen jälkeen löimme kesän tiimipäivät ja - vaatteet lukkoon, kaikkea kivaa on siis tiedossa! :)

Motivaatiopläjäysten puutteesta ei todellakaan viime aikoina ole tarvinnut kärsiä ja treenit onkin sujuneet ihan jeessisti. 
Tosin eräs jalkapäivä ei viime viikolla mennyt ihan putkeen varustusten puolesta. Salikengät ja sukat puuttuivat jostain ihmeen syystä treenikassistani, ja voimajuomakin oli jäänyt keittiön pöydälle, höh! :/
No, samana päivänä en olisi enää ehtinyt uudestaan, joten ei auttanut muu kuin tapsutella paljain varpain laitteesta toiseen. 
No jaa, mitäs minä kengillä, ihan hyvin sain reiskat kipeäksi ilman niitäkin! :)
Voi olla, että muita treenaajia paljaat varpaani hymyilytti, vaikkei minua niin kovin. 
Toisaalta, monessa muussa harrastuksessa tuo paljain varpain tepastelu olisi ollut haastavampaa, esimerkiksi lumilautailu tai vuorikiipeily... Joten sinänsä ei mitään hätää ja onneks mulla sentään oli kauniin punaiseksi lakatut varpaan kynnet!




Aurinkoisia päiviä ja hikisiä treenejä kaikille!

- Mari :)