Heipsan,
niin se on taas tämäkin vuosi mennyt todella nopeasti ja päälimmäisenä mielessäni on vapaus ja stressittömyys😘. Edellä mainittuun olotilaan vaikuttanee suuresti se, että jäin tammikuun eka päivä oloneuvokseksi. Tylsää ei silti ole ollut hetkeäkään, enkä oikeisiin töihin kyllä olisi ehtinytkään😅. Tosin koko työhistoriani pitämättömät sairaslomat olen tänä vuonna pitänyt, josko ensi vuonna sitten pitäisin pitämättömät vuosilomat😄.
Tammikuun puolivälissä loukkasin luistelun päätteeksi ranteeni. Siitä seurasi suunnattoman harmituksen (lue vitutuksen) lisäksi leikkausta, kipsausta ja kuntoutusta. Monenmoista oheiskremppaa on tuon ranteen vuoksi tullut lapoihin, olkapäihin yms. mutta eipä niistä sen enempää tässä kohtaa😅. Kuvassa Tuukan, Enniksen ja Ellan taidetta😍
Ja tottahan Myhelasakin lapset ja isot poijjaat sai jouluna villasukkia lahjaksi 🤶 
No mutta palataanpas kevääseen. Yllättävän pian kipsin poiston jälkeen pystyin uimaan. Ollaankin tänä vuonna oltu Markon kanssa useammalla Lane4 ja Jani Sievisen uintileirillä. Mieleenpainuvin on tietty ollut Kreetan leiri. Joku aina kysyy enkö vieläkään osaa uida? Joo, osaan. Treeni- sekä leirimääriin nähden luulisi että osaisin oikeinkin hyvin🤔 Vaan ei, en osaa hyvin, mutta pinnalla pysyn ja eteenpäin liikun, tosin hitaasti, mutta melko varmasti kuitenkin😆. Vaikka leirit ovat fyysisesti melko rankkoja, on ne hienoja ja on ollut kiva tutustua uusiin ihmisiin joilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet🏊♀️🌊.
Kuva @uhotoinen
Hannan kanssa meillä oli viime joulukuusta asti tavoitteena SaimaaCycleTour jonka ehdein jo perumaankin ranteeni vuoksi. Sitä kohti alettiin keväällä sitten tosissaan sotkemaan.
Meidän hyvin suunnitellut reitit saattoivat toisinaan olla kymmeniä kilometrejä pidempiä ja joukossa saattoi olla myös möykkyisiä hiekkatiepätkiä😅. Mutta ei ne haitanneet, eikä haitannut auringonpaahde eikä vesisadekkaan, mutta yksi kerta on jäänyt erityisesti mieleeni kun oli ihan hirvittävä tuuli ja poljimme Reposaaren sillalla ja tuli autoa takaa ja autoa edestä🙈🙈🙈🙈Pysähtyä ei voinut. Silloin pelotti, pelotti todella, todella paljon!! Kun tuuli yrittää kaataa ja jalat on polkimiin lukittuna, näet kapean sillan ja sen kaiteen sekä meren. Oi oi oi. Silmiäkään ei voinut kiinni laittaa vaikka mieli teki😅. Ei auttanut muu kuin yrittää pitää tasapaino ja polkea niin paljon kun kintuista pystyi, että pääsi pois sillalta😅. Sen jälkeen ollaankin aina vitsailtu jos on luvattu kovaa tuulta, että kai polkastaan Reposaaren sillalle😅
Heinäkuussa me sitten suunnattiin huoltojoukkojen M&M kanssa Imatralle.
Tässä kuvassa lähtöön vajaa tunti. Hippasen jännitti jaksaako valvoa ja polkea koko yön, ettei vaan nukahda sarviin😆
Kuvat @mikkolo77
300 kilometriä ei näin jälkeenpäin ajateltuna ole ihan pikkumatka. Joo oltiinhan me poljettu satasen ja 150 kilsan lenkkejä, mutta kyllä ne aika vähän on verrattuna 300kilsaan😅. Kyllä siinä pimeässä kun vettä sataa niskaan ja lapoja vihloo ja pohjetta kramppaa, niin kyllä siinä saattoi muutama ärräpää suusta päästä. Ja voi kiesus ne ylämäet!!! Olen ihan varma, että Saimaalle on kasaantunut kaikki Suomen tasaisen maaston ylämäet!! Joku nauroi, että kyllä siellä yhtälailla oli alamäkiä myös😳😳
Siis whaaaat😵😵😵😵
Niin KYLLÄ EI ollut meidän reitillä yhtään alamäkeä!! Ei yhtään. Tai jos oli, niin olivat niin huomaamattomia, ettei niitä pimeessä nähny🧐!! Nih!
Niin se vaan valkeni päivä ja kilometrit väheni🤩 Maalissa unohtui yön kurjuudet ja illalla mietittiin jo seuraavaa pyörälenkkiä, joka olikin muutaman päivän päästä, Jazz-hyväntekeväisyyspyöräily 70 km😆. Kyllä tuo yö oli hieno kokemus ja 23.5 kilometrin tuntivauhtiin me oltiin todella tyytyväisiä💪🏻💪🏻 Sanoisinko ja sanonkin: kovia muijia👊👊!!
Ihoa kaunistamassa turvesaunassa🤩
Enniksen ja rantavahtien kanssa me nukuttiin yötön yö kodassa🤗
Juhannukseni alkoi muuten jo torstaina Tribabesien järjestämällä perinteisellä juhannustriathlonilla🏊♀️🚴♀️🏃♀️ Tunnelma oli huikea ja omaan suoritukseeni olin erittäin tyytyväinen💪🏻
Juhannuskokko 2022
Ai niin ja se tärkein😍😍 Raksattiin varastosta kanala😍😍 Heinäkuussa meille muutti parvi jonka nimesin Monroen sakiksi. Monroen sakin elämästä ja miksei kuolemastakin riittäisi paljon kerrottavaa, joten heistä teenkin jossain kohtaa aivan oman postauksen😘. Sanonpa tässä vaan ihan lyhykäisesti, että olen aivan m y y t y😍🥰 Ps. jos haluat seurata Monroen sakin elämää, ota seurantaan instassa @monroensakki
Leikki- ja pelihuoneet tuli tutuiksi eikä namishoppailultakaan voitu välttyä😅
Myhelasakin perinteiset halloweenbileet on jäänyt mieleeni myös...
Sukulaisia ja muita vieraita meillä on käynyt tänä vuonna enemmän kuin kahteenkymmeneen vuoteen yhteensä😅 Se on ollut upeaa!!🥰 Ennen ei vaan ole ollut yksinkertaisesti aikaa eikä jaksamista vieraille. Kässäkerholaisten kanssa me ollaan kokoonnuttu kuukausittain ja ensi vuonna jatketaan taas😘🧶 Teatterissa ja elokuvissakin olen ollut tänä vuonna enemmän ja mikä parasta, pysynyt hereillä😆 Tänä vuonna me osallistuttiin muuten kahteen sukukokoukseenkin🤗
Joulu meni Myhelasakin kanssa perinteisesti pelaillen eiyhtäänvoitontahtoisesti lähes aamuun asti🤪
Kyllä joulussa ja muissakin juhlapyhissä, tai vaikkei olisi pyhäkään, parasta on se, että Myhelasakki kokoontuu❤ Meteliä ja vilskettä piisaa kun 14 ei niin hiljaista ihmistä ja 3 energistä koiraa kohtaa, mutta aijjetta se on ihanaa🥰😘. Tässä vielä kesältä kuvat kuinka rantavahditkin osaavat ottaa chillisti😍
Uuden vuoden lupauksia en tänäkään vuonna tee, mutta toivon, että maailmalla tilanne rauhottuisi ja ihmiset pääsisivät perheidensä pariin ja rakentamaan elämäänsä🙏. Toivottavasti myös nuo kaikenmaailman viirukset hellittäisivät myös!
Tänään on vuoden viimeinen päivä. Olkaapa varovaisia rakettien kanssa ja muutenkin!
Ja muuten, tänään sitten vielä vuoden vimpat herkkuöverit, seuraavat vasta ensi vuonna😋🤣
Oikein mukavaa uutta vuotta ja iloa sekä valoa jokaiseen päivääsi💕☀️
-Mari😊
