Pystyy jos tahtoo - mut jos ei taho tarpeeks

Tervehdys! Olen viime aikoina miettinyt, että ihminen pystyy melkein mihin vain, kunhan tahtoa riittää. Okei, ei ihan mihin vaan; minusta tuskin koskaan tulisi aivokirurgia tai lentokapteenia, vaikka kuinka tahtoa riittäisi - molempiin taitaisi jo pelkästään ikäkin olla esteenä ja (ehkä) pari muutakin estettä voisi olla :D.  Usein elämässä tulee monta asiaa, ehkä hyvin kaukaiselta tuntuvaa haavettakin, jotka ajattelee mahdottomilta saavuttaa tai toteuttaa - kuitenkin päämäärätietoisella työllä useimmat haaveet tulevat toteutettua.

Kiireeseen vetoaminen on ainakin itselleni paras ja helpoin tekosyy (ja puolustuskin) moneen asiaan, vaikka todellinen syy olisikin laiskuus tai motivaation/tahdon puute. Toki kiirettä usein pitääkin, mutta toisaalta, täytän ihan itse omaa kalenteriani. Tietenkään tuota kalenteria ei aina pysty täyttämään maltillisesti, ja joskus vaan tuntuu, että kaikki akuutit asiat ovat samana päivänä tai viikkona... Toki on monia muitakin asioita joita tulee helposti käytettyä tekosyynä, kuten esim. "En osaa"... "En tiedä"... Hah, en tietenkään osaa ja tiedä kaikkea, mutta asioista pitää ottaa selvää ja luultavasti olen kuitenkin vielä ihan kehityskelpoisessa iässä, joten uuden oppiminen ja omaksuminen ei kait ihan toivotonta tässäkään iässä vielä ole :D. Mikäli ei ole tarpeeksi motivaatiota, on saamaton ja tulee helposti luovutettua, jolloin tyytyy tilanteeseen. "Äh, liian työlästä tai vaikeaa, en kuitenkaan osaa tai pysty, siispä luovutan ja tyydyn entiseen..." Ja myönnettäköön, että ihan äärettömän laiska olen tiettyjä asioita selvittämään tai opiskelemaan, mutta tiettyihin asioihin motivaatiota ja tahtoa riittää vaikka hyry mykket ;D

On asioita joita tulee valitettua tai harmiteltua, niin ettei edes itse huomaa sitä. Pitäisi aina yrittää kuulostella itseään ja siitä hetkestä kun hoksaa, että jokin asia vaivaa mieltä koko ajan tai on tyytymätön, pitäisi nostaa kissa pöydälle. Itse mietin, mitä minun tulisi muuttaa tai tehdä toisin, jotta asia muuttuisi eikä painaisi mieltäni ja veisi turhaan energiaani - sitä kun ei ainakaan minulla liikaa ole, enkä muutenkaan halua energiaani tuhlata negatiivisiin asioihin. Olen huomannut, että monta asiaa, jotka olen luullut itselleni mahdottomaksi tai saavuttamattomaksi asiaksi, onkin ihan mahdollista saavuttaa kunhan tahtoa ja motivaatioita piisaa - toisin sanoen, asian eteen on tehty paljon työtä sekä henkisesti että fyysisesti. Vastaavasti on asioita, joiden saavuttamiseen ei tarvisi motivaation lisäksi kuin lujaa tahtoa, ja sitten ihmetyksekseni sitä tahtoa ei riittävästi itselläni olekkaan -  jo pistää moinen käytös itseään kohtaan hämmentymään  ;D

Alkavaan uuteen viikkoon henkistä sekä fyysistä voimaa meille kaikille toivottaen

- Mari :)

Pakkohehkutusta

Huomenia! Minun on ihan pakko hehkuttaa tätä mahtavaa eloani! Ensinnäkin, tämä toinen miinussykliviikko on sujunut yhtä hienosti kuin ensimmäinenkin, ei mitään robleemoksia tähänkään viikkoon - mahtavaa! Olo on hyvä ja treenatessa ei edelleenkään voimattomuutta tai muuta epämiellyttävää - päinvastoin, etureiskapäivänä piti ihan kesken sarjojen ynnätä uudestaan hackin painoja kun tuntui niin kepeältä menolta! :D Tuo treeni oli vielä kaiken lisäksi ensimmäinen jalkapäivä piiiitkääään aikaan kun iskias ei ollut läsnä - se vasta mahtavaa onkin!  Onnistuneesta syklistä huolimatta, mitään kiristymistä nyt ei juurikaan ole havaittavissa.  No, ehkä korkeintaan alkuvuoden stressipöhöt ovat lähteneet - se riittää minulle mainiosti tällä kertaa! :)

Toinen äärettömän mahtava asia on se, että olen vihdoin saanut itseäni niskasta kiinni ja sopeutunut ajatukseen töideni jakamisesta. Asia on mielessäni pyörinyt jo kauan, ehkä muutamankin vuoden, ja nyt olen sopivan henkilön työtaakkani jakamiseen saanut! Luopumalla tietyistä töistä, voin ehkä vihdoin päästä huonosta omastatunnostani ja riittämättömyyden tunteestani, kun voin keskittyä täysipainoisesti omiin töihini. Yllätyin, miten paljon voimaa tästä päätöksestä olen saanut ja mikä parasta - yrityksen laatu paranee kaikinpuolin entisestään! Sanoisinko, että tämä nyt varsinkin on hehkutukseni ansainnut!

Kolmas ja ehdottomasti maailman paras hehkutuksen arvoinen asia on se, että ihana TuukkaRaksu on taas viihdyttänyt mammaa - tämän ihanuuden hehkutukseen eivät sanat riitä (tähän kohtaan laittaisin satatuhatta sydän-ja pusukuvaa jossei kone herjaisi)! :)

Ja yksi kestopakkohehkutuksistani on tietenkin kevät ja aurinko - siitä nyt voisi hehkuttaa vaikka kuinka ja paljon! Joku voisi sanoa, että älä nyt hehkuta niin kovin, putoat vielä korkealta ja kovaa! Niin kai tai sillai kai - porilaisittain...mutta kun minulla nyt vaan on suuri pakottava tarve hehkuttaa! Ja jos tämä pakkohehkutus vaatii ottamaan putoamisriskin korkealta ja kovaa - niin otan sen ilomielin! Minä nyt vaan olen niin tyytyväinen tällä hetkellä tähän olotilaani, ja sitäpaitsi, olen tämän mahtavan oloni niiiiiin kympisti ansainnut!!! 

Kaikille meille ihanaa päivän jatkoa!

- Mari :)

Ihana valo!

Heissan! Iki-ihana ja aina yhtä odotettu aurinko on tullut ilostuttamaan minua ja varmasti montaa muutakin! Jos jostain saan energiaa, niin auringosta, vaikken mikään varsinainen auringossa makailija olekkaan. Tällä hetkellä pyörivä kylmä tuuli ei minua haittaa - varjon kanssa leikkiminen on silti kivaa :D

Ottaisko kiinni ja laittais lipputankoon paistamaan koko kesäksi aamusta iltaan! ;D

 Kyllä se aurinko talvellakin paistoi :)

Ja tulihan varjon kanssa leikittyä kesälläkin  

On se aurinko vaan niin ihana ja hyvälle mielelle saava mihin vuoden aikaan tahansa!

Ja parhaimmillaan se tietenkin on kesällä!

Tulkoon ihana aurinko jäädäkseen koko kesäksi ja pitkälle syksyyn asti! :)

  Auinkoisin terveisin :)

-Mari :) 

Kevyttä oloa ja mieltä

Heissan! Kevyt viikko oli ja meni, nyt olen miinussyklillä pari viikkoa. Tämä ensimmäinen sykliviikko on mennyt ihan hyvin ja toivon mukaan ensi viikko menee yhtä hyvin. Pientä nälkää on ollut silloin tällöin, mutta koskapa minulla nyt ei nälkä olisi :D. Treenit on menny niin hyvin, kun ne nyt yleensäkkään kevyen jälkeen minulla menee, eli pientä nihkeyttä, mutta muuten ihan ok. Sykli ei ainakaan vielä ole aiheuttanut yhtään voimattomuuden tunnetta treeneissä eikä muutenkaan. Painojen nostot ovat menneet ihan suunnitelmien mukaisesti ja olo on selvästi kevyempi ja energisempi.

Ylimääräinen energia onkin ollut ihan tarpeen, sillä sattui tälle viikolle suurimman kunta-asiakkaamme päivätoiminnan kilpailutuksen jättöpäivä ja yrityksen ulkoinen auditointi uudelleensertifioinnin merkeissä. Ihan hyvä toisaalta, meni vähän niin kuin samalla stressillä kaksi tärkeää ja jonkun verran ylimääräistä työtäkin vaativaa asiaa. Aina tuota ulkoista auditoijaakin jännittää, vaikka tiedän, että asiat kondiksessa on. Ilman poikkeamia arviointi tälläkin kertaa sujui! On kyllä aika mahtavaa johtaa porukkaa joka on sitoutunut laatutavoitteisiimme asiakkaita varten, eikä vain auditoijaa varten - tämä välittyi tälläkin kertaa auditoijalle! Toivon mukaan myös kilpailutuksen arvioijille ja lopputulosten päättäjille selviää yrityksemme arvot ja asenteet ja se, että ne oikeasti toteutuvat ja ovat toimintamme punainen lanka! Tämän muutaman stressintäyteisen viikon aikana, minulla taisi homma välillä lipsua ihan yötyöksikin - ainakin unien puolesta jossei muuten ;D. Tällä hetkellä mieleni on kuitenkin kevyt ja luottavainen - kyllä me kilpailutuksessakin pärjätään! :)

Aurinkoista ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille meille! :)

- Mari :)

Takapakki-a-ko

Moikka! Hyvän matkaa ollaan menossa kohti kevättä ja se on upeaa se! Tänään oli ihan erityisen lämmintä, taisi viime juhannuksena olla mittariluvut samoissa, ellei jussina ollut jopa viileämpää (ainakaan minulla ei ollut tänään päälläni toppatakkia ja villasukkia kuten juhannusaattona)! ;D Tänään oli myös meidän erityisen upeiden ja mahtavien ihmisten päivä eli Naistenpäivä :) Eräälle asukkaallemme tuli mieleen tästä kuvasta, että "Naiset ovat sankareita" - ja tottahan tuo on! Oikein ihanaa naistenpäivää kaikille meille sankareille - olemme erityispäivämme ansainneet! :)

Viime viikko minulla oli treeniohjelmani kovin viikko ennen kevyttä. Janin kanssa tehtiin kolme treeniä neljästä ja aika kipeät on paikkani olleet koko viikon!  Huh, voitte arvata kuinka vaikeroin rullauksessa torstaina, kun etureiskani olivat niin arat vielä tiistain treenistä! Kivusta päätellen on jotain tarvinnut mennä siis ihan oikeaan osoitteeseenkin... Mutta jos josain olen mennyt eteenpäin ja ehkä kehittynytkin, niin josain olen mennyt kyllä takapakkia kuin lehmän häntä - siitä sain vahvat todisteet eilen lauantaina...

Ylä- ja alataljat olivat äärettömään nihkeitä ja sarjojen loppuun asti vietäväksi ne vaativat ensin painojen pudotusta ja sen jälkeen laitteen vaihtoa... :O Inhokkini kevennetty leuanveto senkun kevenee ja kevenee - taitaa laitteessa painoa olla pian saman verran kuin minullakin... :( Haukkareita tein tangolla sekä käsipainoilla väännellen ja kiemurrellen - kunnes vaihdettiin pienemmät painot :/ Prkele!  No, en aio masentua, vaan aion uskoa Jania, että kun oppii kunnolla tekniikan,  niin painot saattavat laskea, ja pääasia on tuntuma. Ensi viikko on siis kevyt viikko, ja  painojen lasku kuuluu asiaan. Yritän siis toipua näistä takapakeista henkisesti ja kerätä itseeni samalla sisua sekä voimaa, jottei moisia lihaskasvuani viivästyttäviä inhottavia takapakkeja enää tulisi harmikseni - kun sieltä kuitenkin on tulossa vielä se kevättä viivästyttävä takatalvikin! :D

Mukavaa alkavaa kevätviikkoa kaikille! :)

-Mari :)

Anteeks, että olemme olemassa

Moikkelis! Mun on nyt ihan pakko vähän ottaa kantaa tähän hirmuiseen somehössäkkään koskien euroviisujen Suomen edustuskappaletta. Itse olen tosi innoissani siitä, että Pertti Kurikan Nimipäivät voitti karsinnat! Waude, suuri tuuletus sille - jätkät on niiiin voittonsa ansainneet!!!

Poikien voitto on mielestäni upea juttu moneltakin kantilta. Ensinnäkin, monessa asiassa olemme aika takapajuisia ja tuntuu, että suuressa maailmassa osataan ja keksitään kaikki asiat paljon ennemmin kuin täällä takahikiässä... Mutta hei, kuka keksi vuonna 2006 laittaa balladien sekaan ensimmäistä kertaa heviä? No Suomi tietenkin! Ja kuka keksi 2015 laittaa ihka ekaa kertaa ehdolle punkkia?  No Suomi tietenkin! Ja jos joku on unohtanut, niin voisin muistuttaa, että vuonna 2006, hevi-bändi Lordi teki todellakin historiaa - Suomi voitti ensimmäisen kerran koko viisuhistoriassa euroviisut, ja millä pisteillä! Niin moni kauhisteli hirviöitä, jotka lähtivät Suomea edustamaan ja niin moni kertoi häpeävänsä suomalaisuuttaan sen vuoksi. Vaan kuinka kävikään!?! Taisipa moni sellainen kuulija äänestää ensimmäisen kerran euroviisuissa, joka ei ollut koskaan ennen äänestänyt - kiitos Lordin erilaisuuden ja hevimusiikin ensikertalaisuuden! Sama pelotus ja hävetys tuntuu vaivaavan nyt osaa suomalaisista, jotka häpeävät ja surkuttelevat kun punk-musiikkia tekevät kehitysvammaiset voittivat viisukarsinnat säälipisteillään, vaikka upeita tusinakappaleita olisi ollut ehdolla vaikka kuinka ja paljon! 

Toiseksi. Punk-musiikki on tietääkseni hieman agressiivista ja sanat kantaa ottavia? Itse pidän erityisesti "Aina mun pitää" - kappaleen puhuttelevista sanoista, sen olen aiemminkin täällä maininnut. Bändi tuo sanoituksellaan loistavasti esille kehitysvammaisten kohtaamia epäkohtia tässä "tasa-arvoisessa" maassamme, ja hyvä niin! Monen mielestä "Aina mun pitää"-kappale on todella huono, eikä sillä ole musiikin kanssa mitään tekemistä. Basisti Sami Helle tokaisi karsinnoissa aika vaatimattomasti "Me oltiin huonoja, mutta te muut olitte vielä huonompia!" Harmillista on, että pojille veikataan ja niin uskomatonta kun se onkaan, jopa toivotaan viimeistä sijaa Wienissä! 

Nooh, eiköhän suomesta niitä hyviä ja parempia voittokappaleita tule taas sankoin joukoin ensi- ja sitä seuraavan vuonna. Ja sitä seuraavana. Ja seuraavat 20 vuotta ainakin eteenpäin - ihan niinkuin tähänkin asti on tullut. Ja kyllähän ne suomalaiset sitten taas voittavat - ihan niin kuin tähänkin asti ovat joka vuosi voittaneet! ;D   Että kai sitä nyt yhden kerran voi epäonnistuakkin.

Tai pärjätä - muttei säälistä! Selvää on, että nämä kundit eivät säälipisteitä kaipaa! Kyllä heidän musiikkiaan saa moittia, eikä siitä tarvitse pitää. Ei kenenkään tarvitse pelätä leimautumista kehitysvammaisten vihaajaksi tai suvaitsemattomaksi erilaisuutta kohtaan, jos ei pidä heidän musiikistaan. Kyllä pojat kestävät rakentavan kritiikin, eikä makuasioista voi muutenkaan kiistellä. Mutta mikäli arvostelu on ala-arvoista pilkkaamista ja haukkumista, kuten somessa nyt on ollut, niin on sanomattakin selvää, että se loukkaa, eikä ole mukavaa! Sitä paitsi, kansa on valintansa tehnyt - hävinneet selittelee ja kateelliset panettelee! 

Itse toivon pojille loistavaa menestystä viisuissa! Toivon myöskin oikein pitkää ja antoisaa musiikkiuraa, sekä tietenkin muutenkin onnea ja iloa jokaisen bändiläisen elämään! Ja se on varma asia, että "Anteeks, että olemme olemassa"-asenteella pojat eivät lähde Suomea edustamaan, vaan Voittamaan Perkele Suomalaisella Sisulla - asenteella, haluttiinpa me normaalit, ei-kehitysvammaiset sitä tai ei!

Onnea matkaan pojat - ootte parhaita!

- Mari :)