Moorjeens! Ihan kun tässä voisi olla aihetta pieneen kriisin poikaseen... Nimittäin nyt on viimeinenkin poikanen lentänyt pesästä pois ja me ollaan jääty Markon kanssa kahden. Kuuden vuoden sisällä, kuuden hengen soppakattila on pikkuhiljaa pienentynyt kahden hengen mikrokulhoiksi. Siis mitäääh, nyt meillä on neljä makuuhuonetta tyhjillään!!!
Vaikka talon hiljeneminen on toisaalta haikeaa, niin kyllä minä sitä mieltä olen, että täysikäisten lasten kuuluu muuttaa omaan kotiin ja itsenäistyä. Vaikka itse olen ollut muuttaessani kovin nuori (reilusti alaikäinen), en olisi silti sitä kuitenkaan sallinut omilta lapsiltani. Mutta tuollainen 18-19 vuoden ikä on ihan hyvä kokeilla omia siipiä. Toisaalta, olen myös sitä mieltä, että saman katon alle ei sovi kovin montaa aikuista asumaan (ainakaan minun kanssani :D), joten sopukin säilyy paremmin kun kaikilla on oma koti. :) Ei minulla kenenkään lapsen kanssa mitään riitoja ole ollut, mutta jottei tulisikaan, niin ennaltaehkäisy tässäkin asiassa on ihan hyvä asia. :)
Yksi tuttu äiti sanoi aina ilolla odottavansa poikaansa kotiin pyykkipäivänä, hän sitten kuulee pojan kuulumiset samalla kun pesee, viikkaa ja silittää pojan vaatteet... Hih, itse olen aina ilmoittanut jokaiselle ostavani tuparilahjaksi oman pyykkikoneen... ;D
Varsinaista muuttorumbaa MyHelaSakki on nyt pyörittänyt, sillä kuukauden sisällä on muutettu Niko perheineen isompaan asuntoon, Nita ja Sami ensin mökille ja sitten mökiltä uuteen kotiin ja nyt sitten Nana ja Vili yhteiseen kotiin... Noo, jospa nyt ainakin hetken olisivat aloillaan, jotta kaikkien pakkaus- ja purkutaidot saavat vähän levähtää. :)
Tuohon Nikon perheen muuttamiseen on oikein hyvä syy, sillä Tuukka-söpöliinistä on tulossa lähiaikoina isoveli. Muistatteko kuinka suuri kriisi Tuukan syntymä minulle oli? :D Nyt ei kriisiä ole, vaan odotan innolla tuon pikkuisen syntymää! :)
Talon tyhjeneminen kaikista lapsista voisi olla minulle oikein hyvä kriisin paikka, mutta en minä sellaista nyt suostu itselleni kehittämään! Tämä on tapahtunut jo niin monesti viime vuosina, ja selvitty siitä on ennenkin, joten kyllä minä selviän nytkin!
Kyllähän niitä ikäkriisejä minulle aina tulee ja menee, mutta aika turhaahan se kuitenkin on. Kuten todettu ennenkin on, aikaa ei pysäytettyä saa vaikka kuinka kriiseilisi! Toisaalta, tuollaiset kriisit voivat kyllä poikia hyvääkin, kun rypemisen keskellä hokaa, että nuoremmaksi ei enää tulla, joten elämästä pitää nauttia tässä ja nyt!
Kokeiltiin tällä viikolla Janin kanssa penkkiykköstä, minulla oli siinäkin tavoite juhannukseksi... Ja se tavoite saavutettiin, 60 kiloa nousi toisella yrittämällä! Voi veljet, mutta kyllä mä tuuletin!!! Kohti oma paino penkistä -tavoitetta mennään, ja se jos joku motivoi!!!
Siinä hehkutukseni keskellä päätettiin kokeilla myös leuanvetoja... en ollut siihen henkisesti valmistautunut, mutta kaksi nyt piti ehdottomasti saada, ja ajattelin ehkä saavani kolme...mutta mähän vetäsin neljä leukaa!!! Ei jumaleisson, mutta oon mä vaan niin paras! Kohti kymmentä leukaa mennään, vautsi vau!
Koska treeniviikkoni oli kaikinpuolin hyvä, ellei jopa täydellinen, pitää kertoa, että kaikki nämä vuodet, kun olen säälittävästi kolmella kilolla vipunostoja veivannut----hahaa, se on vain paha muisto enää!!! Nimittäin neljällä kilolla tempasin tänään menemään!!! :D Hitsi vieköön, mä oon viimiset kaksi vuotta luullut, että nelosen painot ehkä odottaa mua vanhainkodissa, mutta ehei, siellä taitaakin venata vitoset!! ;D
Hehkutukset sikseen, se on nyt kesä ja heinäkuu! Oikein rentouttavaa lomaa lomalaisille ja mukavia työpäiviä työläisille!
- Mari :)
Talon tyhjeneminen kaikista lapsista voisi olla minulle oikein hyvä kriisin paikka, mutta en minä sellaista nyt suostu itselleni kehittämään! Tämä on tapahtunut jo niin monesti viime vuosina, ja selvitty siitä on ennenkin, joten kyllä minä selviän nytkin!
Kyllähän niitä ikäkriisejä minulle aina tulee ja menee, mutta aika turhaahan se kuitenkin on. Kuten todettu ennenkin on, aikaa ei pysäytettyä saa vaikka kuinka kriiseilisi! Toisaalta, tuollaiset kriisit voivat kyllä poikia hyvääkin, kun rypemisen keskellä hokaa, että nuoremmaksi ei enää tulla, joten elämästä pitää nauttia tässä ja nyt!
Kokeiltiin tällä viikolla Janin kanssa penkkiykköstä, minulla oli siinäkin tavoite juhannukseksi... Ja se tavoite saavutettiin, 60 kiloa nousi toisella yrittämällä! Voi veljet, mutta kyllä mä tuuletin!!! Kohti oma paino penkistä -tavoitetta mennään, ja se jos joku motivoi!!!
Siinä hehkutukseni keskellä päätettiin kokeilla myös leuanvetoja... en ollut siihen henkisesti valmistautunut, mutta kaksi nyt piti ehdottomasti saada, ja ajattelin ehkä saavani kolme...mutta mähän vetäsin neljä leukaa!!! Ei jumaleisson, mutta oon mä vaan niin paras! Kohti kymmentä leukaa mennään, vautsi vau!
Koska treeniviikkoni oli kaikinpuolin hyvä, ellei jopa täydellinen, pitää kertoa, että kaikki nämä vuodet, kun olen säälittävästi kolmella kilolla vipunostoja veivannut----hahaa, se on vain paha muisto enää!!! Nimittäin neljällä kilolla tempasin tänään menemään!!! :D Hitsi vieköön, mä oon viimiset kaksi vuotta luullut, että nelosen painot ehkä odottaa mua vanhainkodissa, mutta ehei, siellä taitaakin venata vitoset!! ;D
Hehkutukset sikseen, se on nyt kesä ja heinäkuu! Oikein rentouttavaa lomaa lomalaisille ja mukavia työpäiviä työläisille!
- Mari :)
