Tervehdys! Viikko on puurrettu kilpailutuksen parissa, melkoista paperien täyttämistä, asioiden kuvausta ja liitteiden hankintaa... Olen silti sitä mieltä, että tietynlainen kilpailu tälläkin alalla on kyllä hyvä asia! Kilpailu pakottaa laittamaan jokaisen parastaan, ja se on hyvä varsinkin silloin, jos laadukkuus ja asukkaiden hyvinvointi ei muuten kuulu palveluntuottajan pääperiaatteisiin, niinkuin meillä on aina kuulunut!
Mutta... onko se oikeasti oikein ja tasa-arvoa, että ihmisten elävää elämää kilpailutetaan? Vammainen ihminen ei usein voi muutenkaan täysin päättää missä asuu, varsinkin, jos tarvitsee tukea elämässä pärjätäkseen. Jokainen meistä voi vain miettiä, kuinka stressaavaa on asukkaille ja läheisille, kun muutaman vuoden välein pitää jännittää kuinka kilpailutuksessa käy! Vaihtuuko koti... tärkeäksi perheeksi muodostuneet asuinkaverit... ja tutut hoitajat... vai saako asukas jatkaa turvallista elämää tutussa kodissa, tuttujen ihmisten parissa - kunnes taas parin vuoden kuluttua on seuraava kilpailutus!
Tuosta hinta/laatusuhteesta olen täällä aiemminkin paasannut! Tällä sote-alallahan se menee niin, että pienellä rahalla pitää saada paljon laatua! Tämäkin kilpailutus oli pisteytetty selvästi sillä ajatuksella - halvimmalla hinnalla saa maksimipojot eli 80 pistettä ja hurjilla laatuvaatimuksilla saa maksimissaan 20 pistettä! Veronmaksajana olen tietenkin minäkin kiinnostunut mihin verorahoja käytetään, mutta kyllä tässä hieman on sellaista ennenvanhaista huutolaismeininkiä! No, ei se sinänsä minua ja minun periaatteitani haittaa, sillä meillä toimitaan laatuvaihteella joka tapauksessa, maksavat kaupungit ja kunnat vähän tai sopivasti! Sitä paitsi, monet asiat jotka viestivät laadusta, eivät maksa mitään - suunnitelmallisuus, ammattitaito ja motivaatio riittää! No, planketit on nyt lähetetty ja loppukesällä viimeistään tiedetään ketkä palveluntuottajista pääsevät tässä kilpailussa onnistuneesti maaliin! Uskon, että me pärjäämme ihan hyvin, mutta ei sitä silti koskaan tiedä, ennen kuin on mustaa valkoisella! Pidetäänhän siis peukkuja kaikki! :)
Viikkooni on mahtunut myös uuden ohjelman harjoittelua, mutta ei se opettelu niin kovin loistokkaasti ole edelleenkään mennyt! Mur! Alkuviikon takareidet tuntui jälleen hieman menevän etureiskoille, mutta jälkitunnelmat näin loppuviikosta viestivät kyllä oikeistakin osumista - sen verran on takareidet jomottaneet :). Eilinen olkapää- ja käsitreeni osui ainakin osittain, mutta noin sata toistoa vaati kyllä kärsivällisyyttä pt:ltä ja hitsi kun se tahiminen hieeeeman kiristi minun hermojani!
En tiedä, olen kyllä tällä viikolla vakuutellut itselleni, että en nyt ihan ensimmäistä kertaa kuitenkaan salilla ole...?! Mutta niinhän se oli ennenvanhaankin kun ohjatuissa jumpissa kävin - juuri kun minä opin askeleet ja liikkeet, niin ohjaaja ilmoitti, että tänään ohjelma vaihtuu... Jaa-a, lieneekö minulla asenneongelma uutta kohtaan ;D, mutta sitä en ainakaan
suostu myöntämään, että olisin niin vanha etten enää uutta opi! Ja mähän opin nää vielä! Ja täydellisesti opinkin! :D
Onnea huomiselle uudet ylioppilaat ja mukavaa viikonloppua kaikille! :)
-Mari :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti