Äitienpäivää! :)

Äitienpäivätervehdys! Viime yönä tuli katsottua euroviisuja, joten pitkään tuli myös tänään nukuttua. Ennen vanhaan en olisi saanut pitkään nukkua, sillä keittiöstä olisi kuulunut jo monta tuntia sitten kolinaa ja pienten varpaiden tassutuksia <3. Vaan enää ei tarvitse väkisin nukkua ja aina yhtä yllättyneenä herätä heleään "paljon onnea vaan" - lauluun, samalla kun sänky täyttyy pienistä ihmisistä ja itsetehdyistä korteista ja lahjoista <3! 

Ajat muuttuvat - ja niin minäkin! Sillä tänä äitienpäivänä ajattelin yllättää kaikki! Päätin olla kerrankin pullantuoksuinen äiti - ja leipoa siis pullaa! :) No, leipominen on ehkä hieman liioiteltua, mutta paistovalmiit pakastepullat laitoin ihan itse, omin pikku kätösin uuniin ja muistin vielä voidellakkin ne ennen sitä! :D

Leipasinpa siinä myös suit sait sukkelaan herkullisen proteiini-mustikkapiirakankin, joten ei huono suoritus lainkaan! Piirakka oli aavistuksen liian makeaa jopa minun makuuni, vaikka ohjeessa annetun määrän karppisokeria laitoin, mutta tiedänpä sitten seuraavan kerran kun tälläinen leipomisvimma minuun iskee, että hieman vajaalla mitalla sokeria. Saattaa silti olla, että proteiinijauhe on jo ylittänyt "parasta ennen"- päiväyksen siinä vaiheessa kun minä seuraavan kerran leivon ja silloin on varmaan makeusasiatkin jo unohtuneet... :D Mutta joka tapauksessa kaikkien mielestä piirakka oli ihan syötävää ja pullathan nyt menivät käsistä alta aikayksikön - itse sain kuitenkin pidettyä  näppini niistä erossa! Mutta parasta tässä on se, että eivätpä pääse mukulat vähään aikaan sanomaan, ettenkö muka olisi pullantuoksuinen äiti! ;D

Äitienpäivää vietimme myös salilla, ja innostuttiin siinä sitten vähän kuvailemaankin... :D

Tämän kuvan otti Nikon kaveri Antti. Joku voisi luulla, että tämä on feikkikuva, mutta ihan aito tämä on, Antti nyt varsinkin voi todistaa ;D! Ainoo harmitus vaan, että tuolla hevi-puolella kun ei ollut noita sateenkaaren värejä (joista siis pidän erityisen paljon) niin sen vuoksi piti laittaa tuollaisia  tylsän värisiä kiekkoja tankoon ;D! On se hyvä kun noita lapsia on tullut hankittua, voivat sitten varmistaa, että äitee tekee mahdollismman turvallisesti kyykkyenkkoja! ;D

No juu, selkäähän minä tänään pakersin... :D

Päätettiin Neean kanssa olla ahkeria ja venytellä oikein kunnolla treenin jälkeen! :)

Orotas vähä... mää kyl kuvaan sua...ja sun hienoa siltaas...oot kyl tosi notkee...pysy ny viel vaan...et saan oikeen hyvän kuvan... - musta! :D

 Nooh, aina ne meidän venyttelyt menee sitten kuitenkin vähän tämmösiks... :D

 

 Ja kävelläkkin pitää välillä, jottei liian notkeeks tuu... :D

Ja toisinaan ne venyttelyt menee vähän pullisteluksikin... :D

Mut joo, ei huono treeni lainkaan! Oikeestaan rinta-selkätreeni olis ollut jo eilen, mutta olo oli vieläkin kovin vetämätön ja väsynyt, joten päätin ottaa valkun neuvosta vinkin ja jättää silloin treenin hyvällä omallatunnolla väliin jos siltä tuntuu. Ja hyvä, että jäi väliin, sillä tänään tein penkkipunnerrusta enkkapainoilla!!! :D

Palaanpa vielä tämän päivän teemaan eli äitienpäivään... Tein Helsingin Sanomien leikkimielisen testin: "Oletko natsi- nössö- massi vai supermutsi?"
Tulos oli yksimielinen: Olen rangaistuksen voimaan uskova... NATSIMUTSI!

Nooh, ei tullut tulos yllätyksenä minulle, eikä lapsillekkaan... ;D  Ja täytyy  kyllä myöntää, että olen aika ehdoton ja ehkä sitten ankarakin joissakin asioissa, mutta toisaalta, jos haluaa neljälapsisen perheen pitää jonkinmoisessa hallinnassa ja ohjat käsissään, pitää tietyt pelisäännöt  olla joista vaan ei voi poiketa!


Koska tuo testi ja kyselytutkimus olivat niin armottomat minua kohtaan, halusin myös arvioida (ilman HS-testiä) lasten isän... Oma arvioni hänestä olisi Nössöfaija, mutta lasten mielestä hän olisi ehdottomasti Superfaija??!! Siis What???!!!

Nooh.... kyllä minä ymmärrän tuon heidän mielipiteensä oikein hyvin! :D Otetaanpa esimerkiksi arkipäivän tilanne: Isänsä on luvannut kuskata nuorimmat tyttäret vaatekaupoille, ovat sopineet, että lähtevät kymmeneltä. Varttia vaille kymmenen isä sanoo: "lähdemme vartin kuluttua". Klo 10.15 isä huikkaa: "auto lähtee vartin kuluttua" ja menee ulos odottamaan. Klo 10.30 isä huutaa ovelta: " niiiiiin, auto siis lähtee vartin kuluttua", äänensävyssä on jo hieman hermostuneisuutta... Näin jatketaan vartin välein, kunnes isä saa raivarin ja menee lopulta autoon istumaan...  Noin klo 11.15 he pääsevät lähtemään...

No, sama homma menee Natsimutsin kanssa näin: klo 9.45 ilmoitan: "lähdemme vartin kuluttua!" Kymmeneltä auto lähtee - kyytiläisten kanssa tai ilman...mikäli siis minä olen valmis! :D

Jokatapauksessa, fiksuja ja upeita lapsia heistä kaikista on tullut! <3 Ylpeä voin olla heidän teoistaan ja valinnoistaan! Meillä ei ole koskaan haistateltu eikä esim. kirosanat ole koskaan kuuluneet keskustelukieleemme. Huudettu on, ja oviakin  on paiskottu, mutta mitään suurempia riitoja ei ole koskaan ollut, eikä toivottavasti tulekkaan! Pääasiana pidänkin sitä, että sopu säilyisi aina perheen kesken!  Siispä voinen röyhistää rintaa ja todeta, että hienosti on Natsimutsin ja Nössöfaijan yhteispeli kuitenkin pelittänyt!!! :D

Jonkin verran on tähän ikään mennessä tullut elämässä kaikenlaista tehtyä ja saavutettua, mutta kyllähän lapset ovat ehdottomasti paras aikaansaannoksemme kuitenkin! <3 Monesti olemme miehen kanssa poteneet huonoa omaatuntoa, varsinkin yrityksen mennessä perheen edelle, mutta toisaalta lapsen synnyttyä, saavat  kaikki vanhemmat kylkiäisenä myös huonon omantunnon ja syyllisyyden tunteen... Tämä runo kuvastaa mielestäni aika hienosti sitä...

Erilainen äitienpäiväruno

On toukokuun toinen sunnuntai
ja liput ne saloissa liehuu,
äitejä tänään juhlitaan
ja juhlakahvit jo kiehuu.
Puheita kauniita kuunnellaan,
tulee kehuja tullen mennen,
niitä äidit yhä vain kuulla saa
kuten kuulla sai äidit ennen.

Äiti tuo hellä ja lämpöinen
uhrautuvainen ja jalo,
ahkera, pullantuoksuinen
kiiltää puhtauttaan koko talo.
Ei lie äidin sydäntä hellempää
kunnon äiti ei helposti suutu,
äiti aina jaksaa vain ymmärtää
ei viisautta äideiltä puutu.

Minä istun, mietin ja käsitän
en mittoja noita täytä,
ja jos oikein asian ymmärrän
en kai äidiltä edes näytä.
Vajoan penkissä alaspäin
hymyn yritän esiin kaivaa,
en tunnista kehuista itseäin
yhä enemmän tilanne vaivaa.

Kai äitinä inhimillinen
on otteeni elämään tähän
minä aina jaksa rakastaa en
vaan vihaankin joskus vähän
Minä suutun joskus niin tosissaan,
että ihan ravistaa tekisi mieli
ja suuria tulia aikaan saa
tää liukas ja terävä kieli

Huono omatunto ja syyllisyys
meitä äitejä usein vaivaa
kehut silloin tuntuvat pahalle
ne arpia auki vain kaivaa

Jospa kehujen ylitsevuotavien
sijaan sanoa vaikka voisi
jotain armollista ja pehmeää
se kuin musiikki korvissa soisi

Jos kuulisi hetkenä sellaisena
kun mieli ei taivaisiin yllä
että selviät ihan kivasti
ja äitinä riität kyllä

tekijä:Tuulikki Jääskeläinen

En malta tähän lopuksi olla kertomatta vielä vähän töistäkin... Meille töihin on haikara tehnyt vankan pesän jo viime vuonna: Yksi hoitaja palasi juuri äitiyslomalta, yksi on parhaillaan ja  kaksi jää alkusyksystä... :) Toinen näistä syksyvauvoista tuleekin olemaan minulle erittäin läheinen <3! Minun on kait sopeuduttava tuon haikaran olemassa oloon, sillä juuri mammalomalta palannut hoitaja totesi, että talon johtaja on antanut omalla esimerkillään mallin, että lapset pitää tehdä nuorina ja niitä pitää olla paljon...! ;D

No juu, niin hienoa kuin se onkin, että vauvoja syntyy,  niin silti minä odotan - kuten varmasti moni muukin naisvaltaisella alalla yrittäjänä toimiva odottaa - sitä hetkeä kun isänkin työnantaja osallistuu uusien veronmaksajien syntymisen kustannuksiin!!! Aikalailla tuntuu pienessä yrityksessä yksikin vauva, saati kun niitä tulee useampi...Eduskunta hoooi, peräänkuulutan tasa-arvoa tässäkin asiassa!!! Tosin, vaikka isän työnantaja osallistuisikin jo nyt kuluihin, tulisi tuo toinen vauva kokonaisuudessaan tämän yrittäjän maksettavaksi, samassa työmaassa kun vanhemmat kerran ovat! ;D


Siunatuksi lopuksi toteankin vielä: On hienoa olla äiti ja on hienoa omistaa upeita lapsia!!! <3 <3 <3 <3


Mukavaa äitienpäivän jatkoa kaikille äideille ja äitien lapsille <3!

- Mari :)