Kiirettä ja noloutta

Tervehdys! Tällä viikolla ollaankin saatu maistaa jo hieman syksyn viimaa... Tuuli oli joinakin päivinä niin kylmä, että se tuntui ihan sisuskaluissa asti! Salin pukukopissa jätin pitkin hampain kevyttoppatakkini ja paksun kaulahuivini naulakkoon - niin mielelläni olisin ne pitänyt päälläni ainakin lämmittelyn ajan! :D Miten se onkin niin, että tuohon kylmyyteen ei tahdo sitten millään ensi alkuun tottua... Onneksi nyt viikonloppuna on ollut taas mukavan lämmintä ja aurinkoista! Tässä kaunis ja syksyinen Noormarkun joki :)

Viikkooni on mahtunut taas yllätyksiä ja sähläyksiä, mikä ei sinänsä ole mitään kovin outoa ;) Keskiviikko-aamuna väsäsin monenmoista kovassa kiireessä... Vihdoin sain kaikki siihen kuntoon, että pääsin lähtemään töihin, joten kassit kainaloon ja autolle. Autokatokseen päästyäni, silmiini osui heti autoni outo vinous. Se, että olisin ajanut autoni vinoon, ei olisi ollut mikään ihmejuttu, mutta se, että autoni katto näytti vinolta aiheuttikin jo ihmetystä minussa...

No, siihen loppui kiireeni sillä hetkellä. Tuo kiirekin on muuten niin suhteellista. Se touhotus ja säpinä mikä minulla oli päällä lähes hengästymiseen asti ennen kuin autolle menin, loppui kuin seinään - tuo pitäisi aina muistaa varsinkin liikenteessä!  Ensin tietenkin pieni harmitus (lue:sadatus), sen jälkeen soitto töihin, että tullahan ku keretähän... Sitten piti alkaa miettiä mitä tehdä. No, autoasentajan puolisona tiesin, että jos jonkin näköistä vempainta meidän tallista kyllä löytyy, joten ainakin ensiapua renkaaseen saadaan. Äh, miksi juuri silloin, kun olisi maailman kiireisintä asiaa, Marko ei vastaa puhelimeen, mur! No, sain Nikon kiinni, joka sitten konsultoi minua tuossa vaativassa ja vaikeassa tehtävässä - renkaan täytämisessä ;D Neea, tuo tekniikan ihmelapsi, oli tukenani koko prosessin ajan :D Yhdessä selvisimme projektista, saimme renkaaseen ilmaa sen verran, että pääsin autokorjaamo H.Takalan pihaan. Siellä rengas korjattiin nopeasti ja loppujen lopuksi myöhästyin töistä vain vajaan tunnin verran :) Ja Ps. ei se kompuran käyttö ollutkaan yhtään vaikeaa - kunhan ensin sai kaikki oikeat letkut ja nippelit paikalleen... :D

Yrittäjäsukuun syntyneenä ja yrittäjyyttä jo rintamaidossa saaneena, aloin miettiä minkälainen tarve olisi renkaantäyttäjä-firmalla? Jostain syystä sitä aina pohtii asioita asiakkaan tarpeesta, jolloin mietin olisiko tällaiselle yritykselle kysyntää. Aloin pohtia, miksi asiakas ostaisi juuri ko. palvelua. Mietin, olisiko näin suppea-alaiselle (pelkkä renkaan täyttö) firmalle kysyntää tarpeeksi, ja miten se erottuisi muista tusina-kumikorjaamoista, joista saisi monen moista muuta auton korjauspalvelua myös. Mietin mikä olisi se pointti, että asiakas olisi valmis tulemaan kaukaakin renkaan täyttöön... No, vastaus tuli kuin itsekseen, kun Neean suoraan sängystä apuihin hälytin ;D Kyllä vaan, mielestäni renkaantäyttäjä-firmalla voisi olla hyvinkin paljon asiakkaita - vai mitä mieltä olette jos henkilökunnan asuste olisi tätä luokkaa?! :D

Viikko meni taas hujauksessa monenmoisissa työkuvioissa. Lauantaina olikin sitten aika rentoutua raksahommien parissa ;D Aikaslailla alkaa olemaan valmista ylä- ja kellarikerroksessa, katutasossa vielä pinnat laittamatta. Toki kaikenlainen pieni näprääminen listojen ja muiden kanssa vie yllättävän paljon aikaa, mutta "jouluksi uuteen kotiin" pitää edelleenkin paikkansa - joten aikataulussa on pysytty, joistakin vastoinkäymisistä huolimatta! Päivä meni nopeasti imurin varressa roikkuen - välillä piti tietenkin hiukan relata myös ;D Tuo siivoaminen rakennuksella on siitä mukavaa puuhaa, että kättensä työn jäljen todellakin näkee huononäköisempikin! :D

Illalla lähdin salille, mutta en päässytkään magneettikortillani ovesta sisään. Yritin monta kertaa, mutta kortti ei toiminut. Menin autoon ja ajattelin, että kyllä pian joku tulee ulos, tai menee sisälle, niin pääsen siinä sitten samalla livahtamaan sisälle. Mutta ei, ketään ei näkynyt missään, höh! Tiesin, että korttini on voimassa vuoden loppuun, joten oven laitteissa olisi joku vika siis. Soitin salin omistajalle Tapsalle ja kerroin ongelmani. Tapsa lupasi tulla katsomaan, mikä voimassa olevassa kortissani oikein oli vikana. Aika pian puhelun päätyttyä, alkoi salille tulla porukkaa ja pääsin sisälle. Jäin odottamaan vielä Tapsaa ja päätin katsoa mihin asti korttini oikein on vielä voimassa... En meinannut todeksi uskoa kun luin "kausikortti ei voimassa"- tekstiä! Kortti oli mennyt perjantaina vanhaksi!

Samassa ajoi Tapsa pihaan. Häpeillen kerroin, että korttini olikin mennyt eilen vanhaksi. Voi nolouksien nolous! Soitin siis lauantai-iltana klo 19 Tapsalle ja väitin kiven kovaan, että korttini on vuoden loppuun asti voimassa... Hyvä, etten sentään alkanut sättimään Tapsaa huonoista laitteistaan, jotka eivät toimi silloin kuin minä, arvoisa Yli-Anttila saavun paikalle ;D No, häpesinkö??? Kyl-lä, kyl-lä mi-nä hä-pesin!!! Pääni oli varmasti yhtä punainen kuin paloauto ja olin todella, todella nolo!!! No, nyt on kausikortti taas voimassa joten show must go on! :D Jos jäisin rypemään joka mokastani, niin elämäni olisi pelkkää rypemistä! ;D Ja hei, sitä paitsi, nolostuneenakin voi tehdä hyvän treenin, joten minulla loppu hyvin, minulla kaikki hyvin - Tapsan hyvinvoinnista en tiedä ;D

Sattuneeta syystä kun tuo salireissuni hieman venahti, suihkun ja ruokailun jälkeen kello lähentelikin jo melko myöhäistä iltaa. Päätin silti piipahtaa perinteisissä syysjuhlissa jotka naapurit aina vuorotellen järjestävät - itselle tuota järjestämisvelvollisuutta ei ole vielä tullut :D Olen aina ollut töissä tai mennyt aamulla aikaisin töihin, joten omalta osaltani syysjuhlat ovat aina olleet piipahtamisia. Marko on sitten ollutkin aktiivisempi osallistuja ja kertoi tulleensa tänään aamuyöllä klo 4 aikoihin kotiin... Vihdoin ja viimein kun pääsin juhlapaikkaan, naapurin autotalliin, tunnelma oli katossa - sanan varsinaisessa merkityksessä ihan joka mielessä ;D

Illan aikana porukka oli kisaillut ja voittopokaali pääsi taas kiertämään eri huussolleja. Voittajajoukkueen ainoa nainen oli lähinaapurimme Seera-Mari. "Sepu ja Pervopojat" olivat olleet aivan ylivoimaisia kisassa - tosin muut epäilivät huijausta ja vääryyttä, mutta todennäköisesti on kysymys  vain kateellisten panettelusta :D

Lasiterassin pelakuut kärsivät kesän helteistä ja olin jo heittämässä kuivat karahkat jossain vaiheessa roskiin. Onneksi säästin ne, sillä nyt syyskuun lopussa ne kukkivat kauniimmin kuin koko kesänä! :)

Aurinkoista ja kaunista viikon alkua kaikille!

- Mari :)