Alkoholi on ongelmani

Pakko se on tunnustaa - alkoholi on ongelmani! Mitä sitä tässä peittelemään tai selittelemään - parempi siis nostaa kissa pöydälle ja kertoa totuus!

Kaikki alkoi siitä kun olin pieni lapsi... Niin, lapsuudestahan kaikki juontaa, ja oikeastaan vanhempiani voin syyttää tästäkin ongelmasta :D Se on muuten jännä juttu - nimittäin vanhempia voi syyttää melkein mistä vaan: huonot geenit, ruma nenä, rumat hampaat, huono iho, harvat hiukset, lyhytkasvuisuus, lihavuus, isot jalat, liiallinen karvan kasvu,  huono matikkapää, huono kielipää... ja...ja... tähän voisi vielä luetella vaikka mitä, mistä vanhempia voisi syyttää - ja sitä paitsi, ainahan kaikki on jonkun muun syytä :D

Lapsuuden kodissani alkoholi oli hyvin vahvasti läsnä. Isäni tuli joka perjantai kotiin useamman viinapullon kanssa ja niitä sitten koko perheen voimin katselimme ja ihastelimme - sillä pullot olivat toinen toistaan hienompia. Nimittäin vanhempieni harrastus oli viinapullojen, siis täysinäisten sellaisten, keräily :D Isäni teki reissuhommia ulkomaille, joten hän toi aina pulloja eri maista tuliaisiksi. Kotonani oli satoja pulloja erilaisia viskejä, konjakkeja ja kirkkaita viinoja, laadukkaita viinejä ja kauniin värisiä liköörejä... Ne olivat eri muotoisissa lasipulloissa - oli venettä, laivaa, autoa, taloa, lintua, kukkasta, tuulimyllyä ja vaikka mitä. Joistakin pulloista ei edes tiennyt, että ne ovat pulloja, vaan ne olivat patsaan, auton, junan, kirjan, vidokasetin ja koriste-esineen näköisiä. Lapsuuden kodissani oli baarinurkkaus, jonka baarijakkaroilla istuimme veljeni kanssa, kun äitini sommitteli uusia tuliaispulloja hyllyille.  Kirjahyllyssämme ei ollut yhtään kirjaa tai koriste-esinettä - pelkästään eri kokoisia ja näköisiä viinapulloja :D

Koskaan en ole nähnyt vanhempiani humalassa. Eivät he lasiin sylje, mutta hyvin vähän ovat koskaan alkoholia käyttäneet. Koskaan ei isän tuomia tuliaispulloja avattu - ei siltikään, vaikka jotkut vieraat niin toivoivat ja vanhentuneiden liköörien sakat pullon pohjalle laskivat :D  Muistan kuinka kaverit nuorena ehdottivat jonkun pullon "lainaamista" - eihän sitä näin monesta kukaan huomaisi... Mutta ei, ne olivat koriste-esineitä, eikä niitä oltu tehty juotavaksi - vain katseltaviksi ja ihailtavaksi!

Siinäpä nuo alkoholiin liittyvät traumani syyt tulikin hyvin kuvailtua :D - todennäköisesti juuri niistä syistä, alkoholista on tullut ongelmani! :D Ongelmani on nimittäin sellainen, että empatiakykyni ja sietokykyni on hyvin rajallinen, mikäli asian yhtenä osapuolena on kuningas alkoholi! Minulta vaan ei löydy kärsivällisyyttä eikä myötätuntoa alkoholille. En minäkään lasiin sylje, tosin viimeisen reilun vuoden aikana olen ottanut tasan yhden lasillisen alkoholia - onnittelumaljan Nikon ja Janniinan häissä :D

Teen hulluja asioita ja päästelen sammakoita suustani ilman alkoholiakin - tähän syntymähumalaan en promillevahvistusta enää tarvitse ;D Kyllä minäkin nuorempana yritin kovasti alkoholin makuun päästä - en vaan siinä koskaan onnistunut... En minä silti ilon pilaaja ole - pystyn pitämään hauskaa ilman alkoholiakin, voitte uskoa! ;D  Vaikka itselläni onkin huono suhde alkoholiin, en minä silti tuomitse niitä, jotka alkoholia silloin tällöin ottavat. Alkoholi on ihan ok, kunhan humalahakuisuus ei ole pääasia, eikä alkoholi saa valtaa. Kuningas alkoholi, jota piruksikin kutsutaan, muuttaa hyvänkin ihmisen ja se on surullista!

Syksy on saapunut - nautitaan väreistä ja tuoksuista <3

Ps. Liekö johtuvan viinanhuuruisesta lapsuudestani, mutta snapsilaseja olen keräillyt maista, joissa on Hard Rock Cafe :D

- Mari :)