Heip. Kerroinkin tässä taannoin, että treenaan leuanvetoja ja reteästi uhosin vetäistä kokonaista kaksi leukaa maaliskuun lopussa.
Kimmoke leuanvetoihin tuli siitä, että toistopenkkikisojen jälkeen pojat päättivät, että seuraavaksi kisataan leuanvedoista. No, helmikuusta lähtien olen tangossa roikkunut, hyppinyt ja hermojeni lisäksi myös kuminauhaa kiristellyt... Voin kertoa, että kyllä on kaksoisleuan saaminen paaaaljon paljon helpompaa!!!
Kisan piti olla viikko sitten lauantaina, mutta koska oli pääsiäinen, se siirrettiin viikolla eteenpäin. Onneksi siirrettiin, sillä reilu viikko sitten en saanut vielä yhtään leukaa... Aloin jo menettää toivoni ja täytyy kyllä myöntää, että en olisi uskonut leuanvedon, edes sen yhden, olevan niin kovan työn takana!
Kun aloin vetoja treenaamaan, jäi ensimmäinen leuka parikymmentä senttiä vajaaksi. Kaksi viikkoa sitten oli testi, jossa vetoni jäi sen saman parikymmentä senttiä vajaaksi. :/ Ei auttanut vaikka murisin, kirosin ja uhosin! :/ Höh, mikä pettymys!
Kisan piti olla viikko sitten lauantaina, mutta koska oli pääsiäinen, se siirrettiin viikolla eteenpäin. Onneksi siirrettiin, sillä reilu viikko sitten en saanut vielä yhtään leukaa... Aloin jo menettää toivoni ja täytyy kyllä myöntää, että en olisi uskonut leuanvedon, edes sen yhden, olevan niin kovan työn takana!
Kun aloin vetoja treenaamaan, jäi ensimmäinen leuka parikymmentä senttiä vajaaksi. Kaksi viikkoa sitten oli testi, jossa vetoni jäi sen saman parikymmentä senttiä vajaaksi. :/ Ei auttanut vaikka murisin, kirosin ja uhosin! :/ Höh, mikä pettymys!
No, mutta sitten viikko ennen kisaa, sain elämäni ihka ensimmäisen leuan! :) Huh, kun siitä tuli mahtava fiilis, en siis ollutkaan toivoton tapaus! Hih, kyllä vaan voi tämäkin ihmislapsi pienestä ilostua! :D
Tuosta yhdestä pienestä vedosta sainkin suuren suuren uskon siihen, että voisinkin kisassa kaksi vetoa saada, olihan vielä kokonainen viikko aikaa, ja ihmeitä voi tapahtua!
No, se usko karisi seuraavassa treenissä kun kuminauhalla yhden ja varsinkin toisen leuan saaminen oli ihan ääretöntä tuskaa... :(
No, mutta ilmoittauduttu oli ja treenattukin niin hyvin kun on voitu, joten ei muuta kuin mäkeen vaan!
Kaikkiaan kilpailijoita oli kymmenen, kuusi miestä ja neljä naista. Miehet vetelivät kahdenkymmenen molemmin puolin ja naiset kymmenen molemmin puolin.
Tai no. Oli yks nimeltä mainitsematon, joka ei ihan yltänyt muiden naisten tasolle... :D
Mutta heeei! Ette usko mikä fiilis, kun jänskätin sitä yhtäni, ja sitten kun huomasin, että oho, menipäs se helpolla... Melkein jo uskoin, että joku auttoi mua! :D
Ja se tunne, kun huomasin tekeväni vielä toisenkin!!! Siinä tais yhdeksästä kolmeenkymmeneen leukaa vetävät pojat ja tytöt olla vielä seuraavana päivänäkin ihmeissään, kun tämä mamma oli kahdesta vedostaan niin äärettömän riemuissaan!!! :D :D :D
Mutku mä vaan olin niiiiiin paras!!!
Huikeita fiiliksiä koin jo aiemmin viikolla, kun sain postissa kirjeen. Tutulla käsialalla kirjoitettu ja huolella mietitty pitkä henkilökohtainen teksti minulle.
En olekkaan moneen vuoteen saanut kirjettä keneltäkään, ja tältä ihastuttavalta tyypiltä en koskaan aiemmin.
Kirje oli päivätty tasan vuosi sitten ja kirjeen kirjoittaja oli tyypeistä parhain - minä itse! :D
Aika makeeta! :) Ja olipa hassua, kuinka voimaannuttava tuo kirje oli!
Oon mä vaan aika hyvä tyyppi - ihan paras mulle!❤
Ai niin. Unohdin kertoa, että leuanvetotreenit jatkuu! Hitaasti lämpenevänä tyyppinä, olen raottanut syräntäni ja asettanut uudet tavoitteet vetojen määrässä loppuvuoteen ;D Vapise maailmanennätyspalomiäs! :D
Mukavaa viikonjatkoa! :)
- Mari :)
No, se usko karisi seuraavassa treenissä kun kuminauhalla yhden ja varsinkin toisen leuan saaminen oli ihan ääretöntä tuskaa... :(
No, mutta ilmoittauduttu oli ja treenattukin niin hyvin kun on voitu, joten ei muuta kuin mäkeen vaan!
Kaikkiaan kilpailijoita oli kymmenen, kuusi miestä ja neljä naista. Miehet vetelivät kahdenkymmenen molemmin puolin ja naiset kymmenen molemmin puolin.
Tai no. Oli yks nimeltä mainitsematon, joka ei ihan yltänyt muiden naisten tasolle... :D
Mutta heeei! Ette usko mikä fiilis, kun jänskätin sitä yhtäni, ja sitten kun huomasin, että oho, menipäs se helpolla... Melkein jo uskoin, että joku auttoi mua! :D
Ja se tunne, kun huomasin tekeväni vielä toisenkin!!! Siinä tais yhdeksästä kolmeenkymmeneen leukaa vetävät pojat ja tytöt olla vielä seuraavana päivänäkin ihmeissään, kun tämä mamma oli kahdesta vedostaan niin äärettömän riemuissaan!!! :D :D :D
Mutku mä vaan olin niiiiiin paras!!!
Huikeita fiiliksiä koin jo aiemmin viikolla, kun sain postissa kirjeen. Tutulla käsialalla kirjoitettu ja huolella mietitty pitkä henkilökohtainen teksti minulle.
En olekkaan moneen vuoteen saanut kirjettä keneltäkään, ja tältä ihastuttavalta tyypiltä en koskaan aiemmin.
Kirje oli päivätty tasan vuosi sitten ja kirjeen kirjoittaja oli tyypeistä parhain - minä itse! :D
Aika makeeta! :) Ja olipa hassua, kuinka voimaannuttava tuo kirje oli!
Oon mä vaan aika hyvä tyyppi - ihan paras mulle!❤
Ai niin. Unohdin kertoa, että leuanvetotreenit jatkuu! Hitaasti lämpenevänä tyyppinä, olen raottanut syräntäni ja asettanut uudet tavoitteet vetojen määrässä loppuvuoteen ;D Vapise maailmanennätyspalomiäs! :D
Mukavaa viikonjatkoa! :)
- Mari :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti