Minäminä

Jos joskus nuoruudessasi jäit yksin kotiin vanhempiesi lähtiessä lomareissulle, niin muistat varmaan sen mahtavan fiiliksen?  Muistat sen mielettömän sisäisen ilon ja riemun, joka ei kuitenkaan saanut naamastasi vanhemmillesi näkyä? 

Päässäsi alkoi ehkä samantien pyörimään kaikki kiva mitä voisit tehdä, kun ei ole valvovaa silmää ja kurinpitäjää lähimain?
 Ehkäpä tietsikkaa läpi yön? Tai ystävien kanssa biletystä? Ja tietysti 24/7 vaikka mitä kivaa ikänäkään vaan halusit!

Minä en tainnut koskaan nuorena moista kokea. 
Eipä silti, tuskin oli minun nuoruudessani bileitä keksittykään, tietokoneesta puhumattakaan. 
Tuntejakin oli vanhaan hyvään aikaan vuorokaudessa paljon enemmän. Mutta nuori kyllä joskus olin. Muistaakseni. 
No nätti ainakin.

Mutta onneksi ei ole koskaan liian myöhäistä päästä tuohonkaan  fiilikseen ja itseasiassa pääsin kokemaan sen juurikin,
 Markon ollessa poikien kanssa kelkkailemassa viikon päivät.

Wuhuu! Minulle oli siis luvassa oikein minäminä-viikko! Jes!

Tuo minäminä-viikko alkoi siten, että pakkasin töistä toimistoni kahteen pahvilaatikkoon ja siirsin työmaani kotiin. Nimittäin kukaan ei huomauttelisi minulle viikkoon koneella istumisesta ja voisin näppäillä halutessani vaikka 24/7 - Siistiii!!!

Nukkumaankaan ei patistanut kukaan ja kun yökukkujan sisäinen kello aamuyöstä vei kohti petiä, sain vallata sen kakskolmasosan sijaan ihan kokonaan - mahtavaa! Melkein voisi jälkeenpäin harmitella, ettei kukaan patistanut minua aikaisemmin nukkumaan :D

Ja suuren suurella riemulla tunnustan, 
että koko minäminä-viikon suoristusrauta lojui vessan pöydällä ja 
treenikassia säilytin keskellä kodinhoitohuoneen lattiaa. 
Hih, eikä kukaan ärsyyntynyt niistä! 
Huippua! 

Enpä myöskään itse ärsyyntynyt kertaakaan vessanpöntön rinkulasta, 
se kun oli koko viikon oikeaoppisesti ala-asennossa. 
Jes!

Minäminä-viikon haittapuolia oli esimerkiksi postit. 
Ne on aina yleensä ilmestyneet nättiin pinoon pöydälle, 
mutta minäminä-viikkona minun piti itse hakea ne laatikosta. 
No, muistin ehkä joka toinen päivä ja mielekkään inhottavien laskujen noutamisesta teki se, että mainospostit eivät tuona viikkona kodin lämpöön mukanani kulkeutuneet! 
Mainoksettomaan postilaatikkoon en ole kannatusta vuosien varrella saanut, mutta nytpä heilahti ulkoroskiksen kansi ihan joka kerta! 
Voi ihana uhmakas elämäni! 
 Kyllä vaan tuntui äärettömän hyvältä purkaa vuosien mainospostikiukku suoraan roskapönttöön!!!
Kjäh kjäh!

Minäminä-viikolla kertaakaan televisiosta ei pauhannut formula, jääkiekko eikä rekkamiehet Alaskassa! 
Televisio oli ja pysyi visusti kiinni koko viikon!

Musiikki sen sijaan pauhasi läpi yön ja ihan parasta oli, 
että sain juuttua lempparibiiseihini ja soittaa niitä yhä uudestaan ja uudestaan kenenkään reagoimatta! 

Ja voi sitä keskellä yötä suihkussa käymisen ihanuutta 
ja vielä kun sain seisoa kuumassa suihkussa täpötäyden lämminvesivaraajan verran eli toooosi piiiiiiiitkäääään!!! 
Ihan parasta!!!

Onneksi minua ei häirinnyt jälkikasvukaan 
Oho ja hups, ööö...mitä ihmeen sammakoita tää kone ny ihan itellään???!!! 
Siis niinku... eiku siis tietty tosi harmi, kun ei juurikaan Nikon, Nitan ja Neean kanssa nähty ja voi voi kun Nanankin huone oli tyhjillään melkein koko viikon... :D

Hih, sori beibsit ❤, 
mutta äidillä oli elämänsä ensimmäinen minäminä-viikko, 
sitä ei voi parhaalla tahdollakaan jakaa muiden kuin itsensä kanssa,
ei edes teidän ❤! :D 

Ja kyllä vaan, tämä on taas niitä 
"ymmärrät sitten kun olet minun ikäiseni" -juttuja! 

Kyllä oli mahtava minäminä-viikko parhaassa 
mahdollisessa seurassa!

Aika huikeeta elää vain itselleen 
ja tehdä itselleen mieluisia asioita 
huomioimatta muita lainkaan!

Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan ja pientä univajetta sekä hartioiden jumitusta on ehkä havaittavissa tuon voimia antavan rentoutusviikon jälkeen :D 

Kuri on kaiken aa ja oo, 
ja kyllä minun pitää rehellisyyden nimissä kuitenkin myöntää, 

että en ehkä pitempään olisi tuota vallatonta 
ja uhmakasta minäminä-elämää itseni kanssa jaksanutkaan! ;D 

Aurinkoista viikonloppua kaikille! :)

- Mari :)