Me tutustuttiin Pirkon kanssa Antinkartanossa kakstuhatluvun alussa. Tultiin molemmat syksyisin useamman vuoden ajan omista yksiköistämme Antinkartanon itsenäistymiskurssin ohjaajiksi. Vuonna 2004 aloin puhumaan Pirkolle haaveestani perustaa kehitysvammaisten asuntola. Itseasiassa, Pirkko oli ensimmäinen ja myös ainoa kenelle tuosta haaveestani puhuin, ennen kuin kaikki oli ihan varmaa.
Vuoden 2004 itsenäistymiskurssin loputtua perinteisesti joulukuun puolivälissä, palasimme taas molemmat omiin yksiköihimme. Olimme sopineet, että sitten kun yrityksen perustan ja heti kun se pyörähtää kunnolla käyntiin, hyppää Pirkko remmiin. Pidin Pirkkoa ajantasalla hankkeeni edistymisestä, joka tosin alussa koki paljon vastoinkäymisiä eri tahoilta. Vammaisten asuminen keskellä kylää kun ei ollut kovinkaan mieluisa ajatus kaikille. Pirkko kannusti minua kovasti ja vihdoin kunnanhallituskin taipui tahtooni. Kaupat kiinteistöstä voitiin tehdä ja remontti pääsi alkamaan.
Vaikka yrityksen käynnistyminen oli hidasta ja tulevaisuuskin epävarmaa, uskalsi Pirkko silti hypätä matkaani. Olen todella kiitollinen, että Pirkko uskoi minuun ja luotti yrityksen jatkuvuuteen, sillä todella harva olisi pysynyt alkuaikojen menossa mukana. Pirkon toimenkuvaan kuuluikin ruuanlaiton lisäksi siivousta, pyykkäystä, päivätoimintalaisten kuljettamista, iltapäivähoitolaisten ohjausta ja asukkaiden avustamista ynnä muuta ynnä muuta. Pirkko on ollut siis varsinainen joka paikan höylä ja hänen on pitänyt muuntautua työtehtävästä toiseen hyvin pienelläkin varoitusajalla.
Asiakasmäärän kasvaessa Pirkolta on tietenkin muut hommat tippuneet pikkuhiljaa pois ja hän on saanut keskittyä kokonaan ruuan laittoon joka onkin yli kahdeksankymmenen aterian keittiössä melkoista minuuttiaikataulua! Tie asukkaiden sydämiin käy vatsan kautta, mutta kyllä siinä oma osuutensa on myös Pirkon hyväsydämisyydellä, sillä Pirkko on aina jaksanut kiireenkin keskellä huomioida asiakkaat hyväntuulisesti.
Pirkko on tutustunut perheeseeni tietenkin alusta asti ja on nähnyt lasteni kasvun pikkupojasta ja -tytöistä aikuisiksi ja ystävystynyt myös anoppini kanssa. Jokainen perheestäni on tai on ollut ainakin jossain vaiheessa Pirkon työkaverina ja myös perheelleni Pirkko on aina ollut tärkeä henkilö❤
Pirkko on ollut avainasemassa yrityksen kasvaessa, sillä Pirkon tullessa taloon oli asiakkaita muutama ja nyt kaikkineen lähes sata, silti ruokahuolto on aina toiminut moitteettomasti vaikka tilanteet ovat muuttuneet joskus nopeastikkin!
Pirkon työmoraalia ei voi kuin ihailla ja hän on aina tehnyt työnsä suurella sydämellä. Henkilökohtaisten murheiden hän ei ole antanut työhönsä vaikuttaa ja onkin avoimesti kertonut jos on jotain murhetta ollut. Työkulttuuri kaikkialla, myös meillä, on hurjasti lähivuosina muuttunut. Pirkon avoin ja nöyrä sekä työnantajaa kunnioittava perusluonne ei ole antanut minkään vaikuttaa omaan työpanokseensa. Erittäin kiitollinen olen Pirkolle näistä viidestätoista vuodesta, jotka hän on kanssani tätä välillä hyvin kivikkoistakin aurinkopolkua kulkenut! 😘 Pirkon tuki on ollut minulle aina tärkeä ja voimaannuttava, liian harvoin on tullut se hänelle osoitettua🥰
Pirkko olisi kyllä leppoisat eläkepäivänsä ansainnut, mutta en halua päästää hänestä vielä ihan kokonaan irti. Silloin tällöin nähdäänkin Pirkko keittiössä, kun hän tuuraa nykyisen keittäjämme vapaapäiviä.
Ja ystävyytemme jatkuu ikuisesti❤
#onnionluotettavatyöntekijä
#ensimmäinenvakituinentyöntekijäni
#maailmanparaskeittäjä #viidentoistavuodenaurinkopolku
#jamatkajatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti