Kuntoo ja motivaatiopläjäyksiä

Heissan! Ollaan taas saatu nauttia mahtavista auringonpaisteisista päivistä! Nokun näyttämön Sisko ja sen veli -näytelmää on kerrankin saatu seurata ilman sateita ja jos haluatte viihtyä hyvän näytelmän parissa, niin vielä ehtii tällä ja ensiviikollakin seuraamaan Neean ja kumppaneiden hassunhauskaa kohellusta Noormarkun Kaharinmäellä :D 

Keskikesän juhla lähestyy uhkaavasti tai odotetusti tai ihan miten vaan, mutta minulle se merkitsee tietyn painotavoitteen (toivottavasti) saavuttamista. 

Olen kovin lähellä jo ollutkin, mutta viime päivinä on sokeripiru saanut mieleni muutaman kerran valtaansa. Pitääpi heti ottaa itseä niskasta kiinni, ennenkuin homma lähtee vallan lapasesta! Jos tuolle himolle annan vallan, se vie kyllä hetkessä minut mennessään! Minä nimittäin voisin vaikka elää pelkillä herkuilla, mutta siihen ei ole mahdollisuutta minulla, eikä varmasti kellään muullakaan. 

Joten ryhtiä Mari nyt heti paikalla!!! Et perhana soikoon sössi tätä nyt!!! Mur ja räyskis!

Joku aina kyselee, että miksi blogistani puuttuu kuntokuvat... Nooh, ehkä siksi, että kunto jonka kuviin pitäisi ikuistaa, on puuttunut! Onneksi viime vuoden lopussa sain itseni vihdoinkin ruotuun ja se on palkinnut kyllä! Tässä vajaassa puolessa vuodessa olen saanut fläsää kivasti sulamaan, joten nyt saattaa hiukan jotain muotoakin pikkuhiljaa alkaa näkymään :)

Otin muuten jokunen viikko sitten askeleen vanhaan, eli never say never! En suinkaan viittaa edelliseen kappaleeseen ja tarkoita mättöämistä, vaan olen onnistuneesti lämmittänyt taas suhdettani ex-rakkauteeni! Tosin turvallisesti vielä smithin hellässä huomassa ja hyvin pikkuruisilla painoilla edetään. Selkä on ainakin toistaiseksi ollut ihan myötämielinen tähän uudestaan orastavaan suhteeseemme ja täytyy sanoa, että aika mageet fiilikset mulla on! Siltikin, vaikkei tangossa paljoakaan ole painoa. 

Pari viikkoa sitten bodauksen tietojätti "Hulkki",  anteeks muuten tietämättömyyteni, mutta ei aavistustakaan mistä moinen lempparinimi on peräsin... :O Varmaan taas niitä juttuja, jonka kaikki muut tietää paitsi minä :D
 No mutta siis... Utti Hietala kävi tekemässä laitekuntotsekkauksen Wellgolla ja pitämässä treeniseminaarin. 
Hih, mun on nyt kyllä ihan pakko tähän kohtaan laittaa Utista kisakuva, koska mies on niiiiiiin hienossa kunnossa! Taitaa tosiaankin tietää mistä puhuu!

Utti oli silminnähden asiastaan innostunut ja halusi auliisti jakaa tietoaan meille kuulijoille. Luultavasti asiaa Utilta olisi voinut tulla vaikka kaksi päivää ja vartin päälle, jos vaan persmauksemme olisi istumisen kestänyt! :D Oli kyllä antoisa päivä! :)

Viime lauantaina meillä oli tiimipäivä. Janin ja Ringan luentojen jälkeen löimme kesän tiimipäivät ja - vaatteet lukkoon, kaikkea kivaa on siis tiedossa! :)

Motivaatiopläjäysten puutteesta ei todellakaan viime aikoina ole tarvinnut kärsiä ja treenit onkin sujuneet ihan jeessisti. 

Tosin eräs jalkapäivä ei viime viikolla mennyt ihan putkeen varustusten puolesta. Salikengät ja sukat puuttuivat jostain ihmeen syystä treenikassistani, ja voimajuomakin oli jäänyt keittiön pöydälle, höh! :/

No, samana päivänä en olisi enää ehtinyt uudestaan, joten ei auttanut muu kuin tapsutella paljain varpain laitteesta toiseen. 
No jaa, mitäs minä kengillä, ihan hyvin sain reiskat kipeäksi ilman niitäkin! :)

Voi olla, että muita treenaajia paljaat varpaani hymyilytti, vaikkei minua niin kovin. 
Toisaalta, monessa muussa harrastuksessa tuo paljain varpain tepastelu olisi ollut haastavampaa, esimerkiksi lumilautailu tai vuorikiipeily... Joten sinänsä ei mitään hätää ja onneks mulla sentään oli kauniin punaiseksi lakatut varpaan kynnet!

Aurinkoisia päiviä ja hikisiä treenejä kaikille!

- Mari :)