Loppuvuoden tunnelmia

Pam! Sitä on sitten kohta tämä vuosi taputeltu. Paljon on vuodessa taas tapahtunut, vaikka ensimmäinen ajatus onkin, että menipä vuosi vauhdilla - huomasinko edes! Aika kuluu nopeasti ja useinmiten tuntuukin, että aivan liian nopeasti. Olisi mahtavaa kun saisi joskus, edes  kerran elämässään pysäytettyä ajan! Hih, sitten voisi odottaa vaikka koko pitkän elämänsä sitä oikeaa hetkeä pysäytettäväksi :D tai katua koko loppuelämänsä, kun pysäytti liian aikaisin todetakseen, että oli väärä hetki! :D No, vuoden huippuhetkeni olen tänne ainakin osittain naputellut ja huonoja hetkiä en viitsi muistella, joten mitään menneen vuoden KertausOnOpintojenÄiti-tarinaa en aio nyt väsätä, vaikka kuvat ovatkin aiemmista postauksistani.

Valehtelisin jos väittäisin, ettenkö kuluneesta vuodesta yhtään päivää pois vaihtaisi - ainakin puolikkaan ehkä toisenkin. Tai no. Tiedä sitä, paranisiko vaihtamalla ja jossittelukin on turhaa. Mutta kyllä minun täytyy sponttaanina ja välillä ehkä liiankin eläväisenä naisihmisenä myöntää, että kyllä jotkut sanat ja tekoset olisivat voineet olla tapahtumatta ja toisaalta, jossain kohtaa olisin voinut herkemmin avautua tai toimia. No, omista ja miksei toistenkin virheistä kannattaa yrittää ottaa opiksi ja joskus sitä onnistuu, toisinaan ei. Pääasia on tietty, että kantaa vastuun tehdystä tai tekemättä jättämisistään, olivat ne sitten oikein tai väärin. Nooh, kyllä minä sillä tavalla ihmisiksi yritän elää, että ehtoolla ennen maate menoa ilkeän itseäni peilistä katsoa! :D

2015 on ollut hyvä vuosi. Hyvä vuosi ei tarkoita, etteikö olisi ollut jotain pieniä murheita ja ahdistusta, sekä henkilökohtaisen elämän, että työn puolesta. Hyvän ikävistä asioista tekee se, että olen joutunut tarkastelemaan asioita hieman eri vinkkelistä ja oppinut ymmärtämään uusia asioita ja tilanteita - kaikella kun on tarkoituksensa, eikä elämä ole aina niin mustavalkoista. Huippuhetketkään eivät tuntuisi niin loistavilta, jossei välillä olisi murheita! Aina joskus, valitukseni keskellä muistutan itseäni, että elämä on kohdellut minua silkkihansikoin! Minun murheeni ovat hyvin pieniä verrattuna monen tuttavani tälläkin hetkellä oleviin suuriin murheisiin. Yritän olla kiitollinen siitä kaikesta mitä minulla on, ja onnellinen kuinka hyvin asiani tällä hetkellä ovatkaan. Vielä kun oppisin nauttimaan hetkestä. Ei sitä aikaa tarvisi pysäyttää, se saisi kulua, kunhan vain itse pysähtyisin ja osaisin nauttia juuri tästä hetkestä! Tuota ikuisuusasiaa opetellen mennään tulevakin vuosi.

Uudenvuoden lupauksia en taida tehdä, koska minähän teen itselleni lupauksia mennen tullen. Teen lupauksia tänään, huomenna, maanantaina... Tänään alan menemään ajoissa nukkumaan. Huomenna lopetan kynsien pureskelun. Maanantaina aloitan dietin. Ensi viikolla sitä ja ensi kuussa tätä. Osimoilleen näin se menee. Lupaan itselleni ympäri vuoden. Oli vanha tai uusi vuosi. Kesä tai talvi, minä lupaan. Ja tiedättekö,  hassuinta siinä on, että lähes joka kerta itse uskon täysillä, noin kolme tuntia kestäviin lupauksiini :D

Uusi tuleva vuosi tulee olemaan mielenkiintoinen. Minulla on ollut haaveita, ja niistä on tullut, tai tulossa projekteja. Olen kait tyyppi, joka tarvitsee elääkseen uusia haasteita. Ja päämääriä pitää olla, ne kantaa eteenpäin ja motivoi!

Oikein mukavaa ja turvallista loppuvuotta kaikille!

Ja tulevaan uuteen vuoteen toivon kaikille säkkikaupalla Onnellisuutta, Rakkautta ja Terveyttä!

Halirutistus! ❤

- Mari :)